Mitä opettajat tekevät koulun jälkeen?

Selvitimme opettajien harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. On opettajien vuoro kertoa tarinansa. Nyt voit itse kokeilla, montako onnistut arvaamaan oikein!

 

Curling sopii herrasmiehille

Minä harrastan curlingia. En enää niin aktiivisesti mutta kuitenkin. Innostuin curlingista, kun menin kuvaamaan sitä Ylöjärvelle 2000-luvun alussa. Jäin koukkuun siihen saman tien.

Curlingin harrastamisessa parasta on, että se on herrasmieslaji. Siinä ei siis oteta kontaktia. Lajissa on sosiaalinen puoli, mutta suorituksen teko on kuitenkin yksilöstä kiinni. Olen kilpailuhenkinen ihminen ja hyvän suorituksen tekeminen on myös tärkeää.  

Hyviin puoliin kuuluu myös se, että rahaa ei kulu paljon harrastamiseen. Kuulun seuraan, joka hoitaa suurimman osan välineistä. Itse hankittavia välineitä ovat curling-harja ja kengät. Ne saa hankittua halvimmillaan 100 eurolla, toki kalliimpiakin vaihtoehtoja on.

Käyn pelaamassa pari kertaa viikossa Ylöjärvellä.  Olen harrastanut lajia vajaat 20 vuotta.

Olen itse perustanut muutaman kaverini kanssa Tampereen Curling-seuran vuonna 2011. Olen seuran toiminnanjohtaja edelleen.

Minun tavoitteeni olisi vielä päästä senioripelaajana SM-tasolle eli Suomen huipulle. Tavoitteen toteutumista varten täytyisi harjoitella paljon enemmän kuin mitä nyt panostan. En tiedä, riittääkö minulla aika.   

Hylätyt paikat ovat pala historiaa

Minun harrastukseni on kulkeminen hylätyissä paikoissa. Minä myös kuvaan niitä. Aloitin harrastukseni kiinnostuksesta asiaa kohtaan. Paikat ovat sellaisia, joissa on joskus tapahtunut jotakin mielenkiintoista. Kaikilla paikoilla on oma tarinansa.

On mielenkiintoista nähdä erilaisia paikkoja pitkän ajan päästä jostain tapahtumasta. Hylättynä olevista paikoista näkee kappaleen mennyttä historiaa. Se on harrastuksessa parasta.

Olen laskenut, että vuodessa harrastukseeni kuluu rahaa noin 3000 euroa. Venäjällä olen matkaillut paljon, siellä on paljon hylättyjä ulkomuseoita. Viimeksi olin Kanarian saarilla kuvaamassa hylättyä vesipuistoa. Suomessa parhaita paikkoja harrastukselle ovat länsirannikon kalasatamat.

En harrasta hylätyissä paikoissa kulkemista viikoittain, vaan kuukausittain. Harrastukseni jakautuu aika tasan vuodenaikojen välillä, ei riipu hirveästi vuodenajasta. Olen harrastanut hylätyissä paikoissa kulkemista jo 40 vuoden ajan.

Oma unelmani olisi, että saisin viettää enemmän aikaa harrastukseni parissa. Olisi myös hienoa saada hyödynnettyä tietouttani työssä.

 

Jooga–stressin vähentäjä

Aloitin joogan harrastamisen, koska se auttoi polvisärkyihin, jotka vaivasivat minua. Toimin konekuskina satamassa 20-vuotiaana ja tilat olivat ahtaita, mistä polvikivut johtuivat.

Minusta joogaamisessa on parasta, kun kykenee poistamaan kiireen tunteen hektisestä arjesta. Jooga myös vähentää stressiä tehokkaasti. Silloin on helpompi keskittyä asioihin ja nauttia elämästä. Palkintona on aktiivinen olo ja rento mieli.

Tämän harrastuksen positiivinen puoli on myös, että rahaa ei kulu. Joogaamiseen ei tarvitse mitään erityistä ympäristöä, mikä on kätevää. Itse pidän joogapatjaa joka reissulla mukana, ihan varmuuden vuoksi.

Joogaaminen on minulla säännöllistä. Viime kesänä esimerkiksi joogasin jopa kolme kertaa päivässä.  Joka viikko tulee joogattua 1–2 kertaa.

Joogan aloitin 40 vuotta sitten. Ajan myötä olen tehnyt joogasta monipuolisempaa ja kehittänyt sitä ottamalla mukaan paljon uusia liikkeitä.  

Oma unelmani joogaan liittyen olisi toimiminen joogaopettajana. Koen että minulla on siihen täydet valmiudet, se voisi olla hienoa.  Joogaa tarvitsevat minusta eniten vanhukset ja nuoret. Vanhuksille tärkeää olisi fyysisen kunnon ylläpito ja nuorille harrastus, jonka avulla voi rauhoittua.

 

Luonnossa voi rauhoittua

Minun harrastukseni on luonto ja siellä ajan viettäminen. Luonnossa kulkiessani kuvaan esimerkiksi lintuja, parhaimpana vuotena olen nähnyt jopa 120 erilaista lajia. Teen myös vaelluksia ja kuljen luonnossa paljon polkupyörällä. Polkupyörä on kätevä väline, sillä pääsee moneen paikkaan.

Parasta harrastuksessa on se, että saa aivot nollattua. Mieli rauhoittuu, kun pääsee irti normaalista arjen kiireestä.

Enää minulla ei kulu rahaa harrastukseeni, hyvä kamera ja polkupyörä on hankittu. Jos lähtee kauemmas, bensaa kuluu tietysti jonkin verran. Ekologisuus on minulle tärkeä arvo. Jos lähden ulkomaille, vierailen siellä kansallispuistoissa. En käy turistirysissä.

Luonto on minulle elämäntapa. Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut luonnosta ja seurannut kaikkea, mikä siihen liittyy.  Kesällä vietän luonnossa enemmän aikaa. Olen kesät suurimmaksi osaksi maalla. Talvella kuljen työmatkat pääosin pyörällä ja kävellen. Se on keino rauhoittua.

Minun unelmani on, että pääsisin kiertämään erilaisissa kansallispuistoissa Euroopassa. Se olisi hieno kokemus, joka on myös toteutumassa lähivuosina.

 

Minä ja puupalikka

Ajauduin harrastukseeni siten, etten löytänyt kaupasta mieleistäni sängynpäätyä, joten tein sitten itse. Ilmoittauduin ensin kansalaisopiston kurssille. En ole ihan niin näppärä, että olisin alkanut vain olohuoneessa sahaamaan.

Pidän tästä, koska tämä on niin erilaista kuin mitä normaalisti teen. Tätä tehdessä en ajattele mitään muuta kuin sitä puupalikkaa. On vain minä ja se. Saan tehdä jotain konkreettisesti käsilläni ja näen  oman työn jäljen työn valmistuttua. Ihanaa ratkaista itse ongelma liittyen tavaraan jota tarvitsen.

Kun edellinen työ on  valmis, niin aina on jo seuraava idea, mitä alan tehdä seuraavaksi. Taloudellisestihan tässä ei ole mitään järkeä. Jäin vain koukkuun.

Kurssimaksu on jokaiselle kuukaudelle jaettuna 17 euroa ja siihen materiaali päälle. Materiaalin hankin tutuilta tai sahalta. Viime vuonna materiaalikustannukset olivat 0 euroa. Vaihtelee täysin mitä tekee.

Kulutan tähän aikaa noin kolme tuntia viikossa. Eli 12 tuntia kuussa. Joskus raahaan projektejani myös kotiini esimerkiksi maalaukseen.Olen harrastanut tätä jo kolme vuotta.

En ole kovin tavoitteellinen tyyppi tässä asiassa. On kiva ratkaista vain oman kodin pulmia sisustuksessa ja oppia uutta. Haluaisin kyllä oppia tekemään erilaisia liitoksia. Olen jo oppinut pari tapaa, mutta ne ovat sellaisia nopeita ja helppoja.  

Minulle puutyö on opettanut kärsivällisyyttä. Voi olla todella puuduttavaa hioa ja hinkata jotain pintaa kolme kertaa. Tämä on todella opettavaista.

 

Yhdessä ompelua ja ajanviettoa

 

Minä käyn ompeluseurassa. Harrastus on enemmänkin epävirallinen, mutta harrastus siitä huolimatta. Liityin seuraan vanhan opiskelukaverin kautta. Hän kysyi minulta kerran kuulumisia ja pyysi minua osallistumaan kyseiseen ompeluseuraan. Jäsenenä olen toiminut kolmen vuoden ajan. Seuraa kutsutaan Sinisen talon ompeluseuraksi.

Ompeluseurassa on mahdollista tavata muita jäseniä, joiden kanssa pääsee vaihtamaan kuulumisia. Samalla jäsenten kanssa voi yhdessä syödä ja ommella.  Ompeluseuraan voi tuoda jonkin oman korjattavan käsityön. Mikäli sattuu olemaan esimerkiksi ongelmia sukan kantapään kavennuksissa, niin viisaammalta on mahdollista pyytää apua.

Pidämme ompeluseuraa yleensä noin kaksi kertaa kuukaudessa. Jos tapahtuma olisi viikoittainen, saattaisimme pahimmassa tapauksessa kyllästyä toisiimme.

Tilaisuus on ilmainen. Kyseisen ompeluseuran jäseneksi pääsee suhteilla, esimerkiksi vanhemman jäsenen kutsun kautta.

Tämänhetkinen tavoitteeni on olla monesti paikan päällä. Muut menot ovat estäneet pääsyn, joten en ole aina kerennyt olemaan ompeluseurassa. Ompeluseurassa on mielenkiintoista tavata henkilöitä eri aloilta ja taustoista: insinöörejä, opettajia, fyysikoita…. Tuskin tapaisimme ja ystävystyisimme muissa ympyröissä yhtä luontevasti.

Oikea vastausrivi on tässä:

Curling, Petri Männistö (Av-linja)

Hylätyt paikat, Tapio Kivirinta (elokuva-, tv- ja videotyö)

Jooga, Pauli Poranen (näyttelijäkoulutus)

Luonto, Jari Toivo (kasvatustiede)

Puutyöt, Johanna Junttila (journalismikoulutus)

Ompelu, Tuula Alajoki (valokuvaus)

 

Teksti: Sami Elamaa, Jaana Heiskala, Oskari Rötsä

Kuvat: Marjo Aspegren, Jussi Viljamaa, Matti Kurkela, Tapio Kivirinta

 

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa