Helmikuun 12. päivä tuli kuluneeksi 150 vuotta koulumme nimihahmon syntymästä. Väinö Voionmaa toimi historioitsijana, ministerinä, diplomaattina, kansalaisaktiivina ja Tampereen yliopistoa edeltäneen Yhteiskunnallisen korkeakoulun kanslerina. Miten nykyään toteutuvat arvot, joita hän puolusti?

Suomi

Geopoliitikkona Voionmaa haaveili Suomesta, joka käsitti maantieteellisen näkemyksen Itä-Karjalasta, Petsamosta ja siten myös Jäämeren rannasta osana Suomea.

Voionmaa piirteli todennäköisesti Suomen karttaa mielessään jo silloin, kun nyky-Suomi ja nyky-Karjala olivat vielä osa samaa Venäjää. Toisin kuin meille, hänelle Suomen rajat eivät olleet totunnaisia ja perittyjä, vaan poliittisten neuvottelujen tulosta. Voionmaa perusteli omaa näkemystään Suomelle luontevista rajoista taloudella, maantieteellä ja historialla. Kansallisaatteen hengessä jokaisella kansalla ajateltiin olevan oikeus hallita itse itseään, joten historioitsijana hän ajatteli, että Karjalan suomensukuiset kansat kuuluvat kanssamme samaan valtioon.

Voionmaan osa oli keskeinen Tarton rauhassa 1920. Hänen ansiostaan Petsamon alue saatiin osaksi Suomea. Alueella oli vanhastaan suomensukuista asutusta, minkä lisäksi sen tarjoama satama Jäämerelle toi taloudellisia mahdollisuuksia.

Yhdistyneitä kansakuntia edeltäneen Kansainliiton jäsenenä Voionmaa edisti toimillaan ratkaisuja valtioiden välisille suhteille ja ylläpiti toimivia elinolosuhteita.

Suomi on jatkanut työtä valtioiden välisen rauhan ja yhteistyön eteen. Suomella on hyvä maine rauhanneuvotteluissa muun muassa diplomaatti Martti Ahtisaaren työn tuloksista. Suomi toimii aktiivisena mukana myös YK-rauhanturvaamisessa ja on osana EU:ta toteuttamassa moninaisuudessaan yhtenäistä Eurooppaa.

Tarton rauhansopimuksessa Itä-Karjalan inkeriläiset jäivät Suomen rajojen ulkopuolelle. Presidentti Mauno Koivisto kuitenkin salli heille paluumuuton 1990, koska Suomi oli sodan jälkeen palauttanut täällä taistelleita ja vangittuja inkeriläisiä Neuvostoliittoon. Siellä heille Tarton rauhansopimuksessa taattu kulttuuriautonomia oli kääntynyt myöhemmin etniseksi puhdistukseksi. Heitä on palannut maahamme noin 25 000.

Kansansivistys

Voionmaa haaveili Suomesta, jossa jokaisella nuorella olisi mahdollista opiskella, sosiaalisesta taustasta huolimatta. Hänen nuoruudessaan Suomessa ei ollut oppivelvollisuutta ja kansansivistystä opetettiin kansakouluissa. Kansakoulun jälkeen ylempää koulusivistystä oli tarjolla oppikouluissa. Oppikoulun maksut olivat työläisperheille korkeat ja usein lapset haluttiin näissä perheissä myös mahdollisimman nopeasti työhön. Työläisnuorelle yliopisto-opiskelu oli käytännössä poissuljettu vaihtoehto.

Ratkaisuksi perustettiin kansanopisto, johon varat kerättiin kansalaislahjana Voionmaan 75-vuotispäivän kunniaksi. Vuonna 1951 toimintansa aloittanut Hämeen Työläisnuoriso-opisto muutti pian nimensä Voionmaan opistoksi. Siellä jokainen saisi nauttia palan yleissivistystä taustastaan huolimatta.

Voionmaan unelma toteutui laajemmassakin mittakaavassa. Suomeen 1960- ja 1970-lukujen aikana perustettu kaikille ilmainen peruskoulu ja yhdeksän vuoden oppivelvollisuus mahdollisti sivistyksen kaikille suomalaisille.

Korkeakoulutettujen nuorten määrä on Suomessa hiukan muita OECD-maita alempi, mutta ammatilliseen koulutukseen on panostettu maassamme verrokkimaita enemmän.
Nyt kansanopistot tarjoavat peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen jälkeen vaihtoehdon yliopistolle ja ammattikorkeakoululle. Jos pääsykokeissa ei tärppää, voi kansanopiston kautta päästä askeleen lähemmäs unelma-ammattiaan. Asetelma on kääntynyt päälaelleen: ihmiset käyvät maksullista kansanopistokoulutusta, jotta pääsisivät maksuttomiin jatko-opintoihin.

Raittius

Fanaattisuus raittiusaatetta kohtaan oli Voionmaan elämäntyön kulmakiviä. Vuonna 1919 saatettiin voimaan kieltolaki, joka tarkoitti käytännössä täydellistä alkoholikieltoa. Samoihin aikoihin hän toimi Tampereen kaupunginvaltuuston raittiuslautakunnassa, joka järjesti raittiuteen liittyviä juhlia sekä raittiusviikkoja. Kieltolaki purettiin 1931.

Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta selviää, että alkoholinkulutus on ollut kokonaishistoriassa matalimmillaan juuri ennen kieltolakia vuonna 1918, jolloin se oli 0,17 prosenttia suomalaisen kulutusmenoista. Voionmaa nautti siis elinaikanaan myös raitteimmasta ajasta Suomen historiassa.

Raittiusaate otti pahasti itseensä Alkon avaamisesta vuonna 1932. Alko johti suomalaiset ostamaan väkijuomansa keskitetysti. Elintarvikeliikkeet saivat kaljan hyllyilleen 1969, mihin raittiusmies Voionmaa ei ehtinyt enää tuhahtaa.

Raittiusaatteen takapakkina voidaan nähdä myös viimeisin rajoituksen purku, nelosoluen myynnin vapauduttua vuoden 2018 alusta Alkosta marketteihin.

Nykyään olemme tottuneet siihen, että uusi alkoholilaki ja yksityiskohtaisia rajoitteita tupsahtelee lisää kerran vuodessa. Alkoholi pyritään saamaan pois silmistä mainonnan rajoittamisella ja saatavilta veroja korottamalla. Maailman tiukinta alkoholilakia syytetään viinanjuonnin tabuistamisesta, mikä maamme lukuisten kokemusasiantuntijoiden mukaan vain lisää humalahakuista juomista.

Nuoret ovat kuitenkin Suomessa keskimäärin raittiimpia kuin muualla Euroopassa. Humalahakuinen juominen on 2000-luvulla vähentynyt. Suomalaisten alkoholinkäytön kymmenen vuoden takaiset luvut ovat vähentyneet nykypäivään mennessä viidenneksen, mikä on paljon.

Juttu on julkaistu alunperin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2019.

Teksti: Maiju Jokinen

Kuvat: Sanna Hillberg

Aiheeseen liittyvää

Vastaa