Valokuvauksen ammattitutkintolinjalla opiskeleva Sonja Meskanen kertoo oman tarinansa Voionmaalla opiskelusta. Kuinka kotiäidin roolista koulunpenkille hypännyt Meskanen on viettänyt vuotensa valokuvauksen parissa?

Takana on tolkuttoman pitkä ajomatka. Upea koivumetsä seisoo opiston reunamailla, kaikki puut kauniisti rivissä. Hieman jännittää, mutta koulun aloittaminen monen vuoden jälkeen tuntuu myös hienolta.

Sonja Meskanen, 28, aloitti Voionmaan opistolla opiskelemisen kaksi ja puoli vuotta sitten. Tuolloin opisto sijaitsi vielä Ylöjärvellä. Metsän keskellä sijaitseva opisto muodostikin oman yhteisön, vaikka kaikki sen oppilaat eivät asuneetkaan viereisessä asuntolassa.

Voionmaan valinta oli Meskaselle eräänlainen ex tempore. Opiston esitteitä oli sadellut postista jo jonkin aikaa, mutta yksi yö muutti kaiken. Sähköpostiin kilahti uusi esite, ja niin vielä hereillä ollut Meskanen lähetti samantien hakemuksen opistolle. Alkuperäinen suunnitelma oli suunnata elokuvalinjalle, mutta sen hakijapaikat olivat jo täynnä. Elettiinhän tuolloin jo elokuuta, ja koulun alkuun oli enää muutama viikko. Varasuunnitelmana toimi valokuvauslinja, jonne Meskanen lopulta pääsikin. Siellä hän sai mahdollisuuden vahvistaa harrastustaan, joka nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on muuttumassa ammatiksi asti.

Matka alkaa

Ensimmäinen vuosi Voionmaalla oli innostuksen aikaa.

-Mentiin kuvaamaan kaupungille jotain roskista ja se oli tosi hienoa, Meskanen muistelee päätään pudistellen.

Yksi ensimmäisen vuoden parhaista muistoista on Jaakko Kahilaniemen pitämä käsisalamakurssi. Meskanen päätti tuolloin ryhmänsä kanssa ottaa kaiken irti kurssista. Yksi ryhmäläisistä kävi hevostalleilla, ja niinpä eräs ilta valtava hevonen raahattiin keskelle metsää yksi näyttelijälinjalainen mallina sen selässä. Tuolloin oltiin juuri siirrytty marraskuun puolelle, ja lämpötilakin oli tippunut nollan alapuolelle.

 

 

Ensimmäisen vuoden jälkeen Meskanen haki jatkoa Lahdesta, mutta koulupaikkaa ei irronnut. Lopulta hän päätyi takaisin Voionmaalle, valokuvauksen ammattitutkintolinjalle.

Ammattilinjalle siirtyminen teki toisesta vuodesta täysin erilaisen kuin ensimmäisestä. Vaatimukset kovenivat, mutta toisaalta kuvien laatu myös parani. Ensimmäisen vuoden innostus oli myös kadonnut.

-Ajattelin, että niin ei voi käydä minullekin, mutta niin siinä vain kävi, Meskanen kertoo hieman surullisena.

Muutoksen aika

Toiseen vuoteen mahtui yksi hyvin mieleen jäänyt asia: Voionmaan muutto Tampereen keskustaan.

Meskaselle muutto oli sekä hyvä että haikea asia. Entisellä Voionmaalla kärsittiin homeongelmista, ja ne aiheuttivatkin pahoja sairastumisia monille, myös Meskaselle. Hänen terveytensä on yhä koetuksella, mutta onneksi uudet tilat tarjoavat puhdasta ilmaa hengitettäväksi. Entiseltä Voionmaalta tuodut tavarat aiheuttavat tosin vieläkin oireita. Muuton yhteydessä opisto myös vaihtoi nimensä Voionmaan koulutuskeskukseksi.

Luokkakaveri Laura Nurmen kanssa kuljetut kimppakyydit loppuivat muuton yhteydessä. Yliopistokampus on myös toisenlainen maailma kuin Ylöjärven syrjäiset metsät. Oman yhteisön henki särkyi, vaikka yliopistollakin Voionmaan oppilaat opiskelevat omassa rakennuksessaan.

-Kouluun tullessa vedettiin kengät pois ja villasukat jalkaan, ja kuljettiin koko päivä sukkasillaan. Siellä [Ylöjärvellä] oltiin kuin kotonaan, täällä ollaan akateemisempia, Meskanen vertaa, mutta lisää kuitenkin iloisesti: –Olen yrittänyt välillä pitää visusti villasukat jalassa täälläkin.

Toisen vuoden kesällä Meskanen suoritti lyhyen työharjoittelun Meidän Perhe -lehdessä, mutta todellinen työ niin sanottuna yksityisyrittäjänä alkoi vasta myöhemmin kesällä. Elokuun päivät olivat täynnä hääkuvauksia, eikä burnout ollut kaukana. Syyskuussa tehtyihin ammattitutkinnon näyttökokeisiin ei ollut enää riittää motivaatiota.

 

Yksi uusimmista Meskasen kuvista

Yksi uusimmista Meskasen kuvista

 

Melkein maalissa

Opintojensa päätteeksi Meskasen ammattitutkintolinja päätti pitää oman valokuvanäyttelyn. Opintosuunnitelmaan sitä ei ollut merkitty, joten näyttely toteutettiin pitkälti omatoimisesti. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta näyttötutkintojen jälkeen. Nimeksi näyttelylle valittiin Negotium, joka on latinaa ja tarkoittaa ammattia.

Näyttelyn Facebook-sivulla sitä kuvataankin näin: Näyttelymme kertoo, mitä juuri nyt pidämme omassa kuvaamisessa tärkeänä. Opiskelun aikana on alkanut selvitä oma polku valokuvaajana.

Ennen Voionmaata Meskanen oli kotiäitinä kuusi vuotta ennen kuin ”hermot menivät”. Innostus valokuvaamiseen syvenikin hänen esikoisensa vauvaiässä. Lasten kanssa menee nykyäänkin paljon aikaa, ja sen lisäksi myös koulussa opiskellut asiat ovat jääneet vapaa-ajalle toteutettaviksi.

Eniten Meskanen tykkää kuvata lapsia ja häitä. Mainoskuvaaminen kiehtoo myös, ja rakennusten valokuvaus on ollut Meskaselle aina luontaista. Filmikuvaaminenkin houkuttelee uudestaan, sillä ensimmäisen vuoden pimiökurssin jälkeen hän ei ole sitä tehnyt.

Ammattitutkintotodistuksen saaminen häämöttää jo, näillä näkymin joulukuun puolessa välissä. Voionmaan omat todistukset jaettiin jo marraskuun lopussa. Valmistumistaan Meskanen ei ole kuitenkaan vielä sisäistänyt. Hän kertoo suhtautuneensa hämmentyneesti saamiinsa onnitteluihin.

-Olin tosi hämmästynyt siitä, että miksi minua onnitellaan. Ei sitä itse vielä tajua. Ehkä se jossain välissä konkretisoituu. Onhan se aika hieno juttu, kun tämä on ensimmäinen ammattipaperi minulle.

Koululla järjestetään pieni juhla ammattitutkintolinjalaisten valmistumisen kunniaksi. Meskanen luokkatovereineen aikoo suunnata illemmalla Hotelli Tornin Moro Sky Bariin, ja myöhemmin vielä johonkin muualle. Matkan varrelta onkin tarttunut monia ystäviä mukaan -jotkut ovat pysyneet rinnalla aina ensimmäisestä vuodesta asti.

-Toivottavasti yhteyttä pidetään tämänkin jälkeen. Kovasti on puhuttu sellaisesta, että tavattaisiin vuosittain joissakin merkeissä. Toivon, etteivät nämä jää vain puheeksi, Meskanen pohtii.

Tulevaisuuden suunnitelmissa Meskasella on alan töiden saaminen. Eniten hän toivoo pääsevänsä itse valokuvaajan ammattiin, mutta ei sulje pois myöskään kuvankäsittelijänä työskentelyä.

 

http://www.saskiiaphotography.com , instagram: @thesaskiia

 

Teksti: Sini Liikanen

Kuvat: Sonja Meskanen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa