Heidi Jaatinen haki Voionmaalle, koska halusi päästä välillä ulos kirjailijan luolastaan. Sen sijaan hän päätyikin käsikirjoittajan kammioon.

Miltä tuntuu voittaa Savonia-kirjallisuuspalkinto, joka myönnetään vuosittain merkittävästä savolaisesta kaunokirjallisesta teoksesta? Koski-romaanillaan palkinnon voittanut Voionmaan opiskelija Heidi Jaatinen osaa vastata:
– Se antaa uskoa siihen, että voi kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista ja uskallusta luottaa omaan ääneensä ja niihin teemoihin, joista on kiinnostunut. Uskallusta vaati myös uuden aluevaltauksen tekeminen, eli Voitsin käsikirjoituskoulutukseen hakeminen. Kirjailijan mielestä on tärkeää tarttua rohkeasti uusiin haasteisiin.
– Onhan tämä hauska mahdollisuus kokeilla siipiään. Meillä on vain yksi elämä käytössä, niin miksi tuhlata sitä saman ammatin kanssa pyöriskelemiseen?

Ulos luolasta

Neljä vuotta Koski-romaaninsa parissa pakertanut Jaatinen haki käsikirjoituskoulutukseen päästäkseen tekemään yhteistyötä toisten kirjoittajien kanssa. Opistovuoden puoliväliin mennessä kirjailija on kuitenkin huomannut, että käsikirjoittaminen on samalla tavalla itsellistä työskentelyä kuin romaaninkin kirjoittaminen. Opiskelijat viettävät suuren osan ajasta hiomassa itsenäisesti omia projektejaan.
– Täällä voi kuitenkin testata ideoitaan muilla ja saada vastakaikua. On miellyttävää, että pääsee sieltä luolastaan ihmisten ilmoille välillä, Jaatinen kertoo.
Hänen mielestään parasta Voitsilla opiskelussa on ollut ryhmän innostus ja tuki sekä asiantunteva opetus.
– Olen mieltynyt siihen, kuinka tasokasta opetus on ollut, ja olen todella tyytyväinen, että tulin hakeneeksi kurssille, hän kertoo.

Kirjoitustyön kaaos

Jaatinen näkee, että kirjailijataustasta on hyötyä käsikirjoittamisessa.
– Kyllä minä tiedän, kuinka paljon kirjoittaminen vaatii perslihaksia ja yksinkertaisesti sitä, että tekee vain ja uskoo asiaansa, kirjailija naurahtaa.
Hänen mielestään niin romaania kuin käsikirjoitusta tehdessä on tärkeää kestää kaaosta. Toisaalta on niiden kahden välillä erojakin. Jaatisen mukaan tekstit rakentuvat eri lailla.
– Nyt rakennan kerrontaa kohtauksittain, ja minun pitää näyttää kohtauksissa, mitä tapahtuu. Ratkaisut ovat toisenlaisia, ja toki siinä on apuna visuaalisuus sekä valaistuksen, maiseman, musiikin ja näyttelijäntyön mahdollisuudet.

Teos yllättää kirjoittajansakin

Tulevaisuuden tavoitteeksi hän mainitsee sen, että saisi jonkin kirjoitusideoistaan tuotantoon. Tekeillä olevan käsikirjoituksen sisällöstä Jaatinen vaikenee, mutta paljastaa, että teksti käsittelee nuorten maailmaa ympäristötematiikalla. Käsikirjoittamisen vastapainoksi hän aikoo myös jatkaa Koski-romaanin aloittamaa romaanisarjaa. Hän vertaa ensin kahta projektia toisiinsa kuvailemalla käsikirjoitusta keveämmäksi ja romaania yhteiskuntapoliittisesti painottuneeksi. Hetken mietittyään hän kuitenkin naurahtaa:
– Itse asiassa tässä käsikirjoituksessa on myös yhteiskunnallisuutta, ei se olekaan mikään ero. Se on kiinnostavaa kirjoittamisessa, että et aloittaessa tiedä, mistä tulet kirjoittamaan ja mikä tulee olemaan teemana.

Käsikirjoituskoulutus

  • Fiktiivisen ja dokumentaarisen elokuvan käsikirjoittaminen sekä tilaajalähtöisen av-mediatuotteen sisällön suunnittelu
  • Palautetta elokuva-, tv- ja media-alan tuottajilta, ohjaajilta ja käsikirjoittajilta
  • Tutustumista tuotantoympäristöihin
  • Ensimmäistä kertaa järjestetty 2018-2019

Juttu on julkaistu alunperin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2019.

Teksti: Rebekka Salmela

Kuva: Sanna Hillberg

Aiheeseen liittyvää