Harvoin historian merkkihenkilön elämäkertaa tutkiessa tulee niin hengästynyt olo kuin tarkasteltaessa Minna Canthin kummipojan, Kaarlo Väinö Voionmaan (ent. Wallin) työhistoriaa. Kuuden lapsen isällä oli työuransa aikana hoidettavana niin professorin, kanslerin, kansanedustajan kuin ministerinkin virkaa. Hän kirjoitti lukemattoman määrän artikkeleita, tutkimuksia ja kirjoja, usein istuntojen aikana eduskunnan pulpetissa. Vannoutunut Suomi-mielinen kansanvalistus- ja raittiusmies nosti tavallisen kansan tieteellisen tutkimuksen kohteeksi ja oli mukana ideoimassa – siinä sivussa – Voionmaan opiston lisäksi Työväen Akatemiaa ja nykyistä Tampereen yliopistoa.

Mutta minkälainen mies Väinö todella oli?

Voionmaa syntyi keskiluokkaiseen opettajaperheeseen Jyväskylässä vuonna 1869. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1886, filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1890, filosofian lisensiaatiksi 1893 ja tohtoriksi 1894. Väitöstilaisuus järjestettiin Voionmaan ollessa vasta 24-vuotias.

Vuonna 1895 solmittu avioliitto Ilma Maria Alinin kanssa kesti hänen kuolemaansa saakka, vuoteen 1947. Kansanedustajana Voionmaa toimi vuosina 1919-1947.

Suomen historian professori Maria Lähteenmäki kirjoitti kirjan ’Väinö Voionmaa, Puolue- ja geopoliitikko’ vuonna 2014. Lähteenmäen mukaan hän kiinnostui Voionmaasta, koska tämä oli ainutlaatuinen yhdistelmä poliitikkoa ja tiedemiestä.

– Törmäsin Voionmaahan jatkuvasti eri tutkimuksissani, hän tuli toistuvasti vastaan useista lähteistä. Yritin useaan otteeseen tarjota häntä muille tutkimuksen aiheeksi, ja kun kukaan ei siihen tarttunut, otin aiheen itselleni työstettäväksi. Hän oli epätyypillinen visionääri, oman tiensä kulkija ja hyvin periaatteellinen. Mietin, että voiko näin periaatteellisia miehiä olla olemassakaan! Hän oli poliitikko jonka elämäntyö kantaa yli ajan.

Voionmaan missio oli popularisoida tieteellisiä tekstejä ja tutkimuksia sekä tuoda tavallinen kansa lähemmäksi sivistystä. Vuonna 1903 Voionmaa teki Tampereen kaupungin väestöstä mikrotutkimusta, joka mursi vanhaa kaavaa ja oli uraauurtavaa senaikaisessa akateemisessa ilmapiirissä. Hän taisteli ruotsinkielisen akateemiston elitististä valtaa vastaan ja joutui lopulta kärsimään periaatteidensa vuoksi nähdessään Suomen natsi-Saksa -myönteisyyden toisen maailmansodan aikana. – Hän kärsi fyysisesti ja henkisesti elämänsä loppuvuosina nähdessään Suomi-SVäinö_Voionmaa @ Anu_Holopainenaksa -liiton mielettömyyden ja kokiessaan voimattomuuden muuttaa asioita.

Innostavana luennoitsijana Voionmaa oli haluttu puhuja ympäri Suomen ja usein oppilaat seurasivat häntä yliopistolta aina rautatieasemalle asti, hänen jatkaessaan luentoa tunnin päätyttyä.

Opinahjojen kantaisä

Työväen Sivistysliitto sekä Työväen Akatemia ovat kummatkin pitkälti Voionmaan ideoista syntyneitä koululaitoksia. Tampereen yliopiston taival alkoi vuonna 1925 Yhteiskunnallisena korkeakouluna, ja se kasvoi Kansalaiskorkeakouluksi 1930 sekä lopulta yliopistoksi 1966. Voionmaa toimi instituution kanslerina vuosina 1926 sekä 1931.

Vuonna 1944, kun Voionmaa täytti 75 vuotta, syntymäpäivälahjoituksena saadut varat kanavoitiin työläisnuoriso-opiston perustamishankkeelle, jota oli ideoitu jo 1920-luvulta lähtien. Siitä sai alkunsa Voionmaan opisto. Nyt vuonna 2016 ympyrä sulkeutui, kun nämä kaksi opinahjoa sijoitettiin omiksi yksiköiksi, saman katon alle.

Rakastava vanhempi ja vaativa kollega

Vaatimattoman 170-senttisen, sinisilmäisen Voionmaan elämänankkuri oli ennen kaikkea kotona vaimonsa Ilman ja lastensa luona. Häntä kuvataan lämpimäksi ja äärimmäisen kohteliaaksi mutta jämeräksi mieheksi, sekä isäksi, joka vaati itsensä lisäksi myös lapsiltaan ja kollegoiltaan paljon. Illallispöydässä oli lasten lautasten viereen asetettu 10 penniä ja vitsa; lapset saivat itse valita, söivätkö he lautasensa tyhjiksi. Kasvatusmetodi tuotti tulosta: kaikki lapset menestyivät omilla aloillaan. Selkeä työnjako vaimon kodin- ja lastenhoidon sekä Voionmaan vaativan julkisen uran välillä antoi hänelle tarvittavan työrauhan.

Rauhallinen Voionmaa kiukutteli vain lähiomaisilleen ja silloinkin yleensä vain kirjeitse, tosin vuosien mittaan jäätyneet välit ministeri Väinö Tannerin kanssa toivat ajoittain esiin hänen temperamenttinsa tulisen puolen. – Tanner sai alvariinsa raivareita, niitä oli vaikea väistää, Lähteenmäki toteaa.

Vastapainoksi hektiselle kaupunkielämälle Voionmaat hankkivat Vihdistä kesämökin. Sen terapeuttisessa tunnelmassa Voionmaa saattoi lukea kirjoja tai kirjoittaa lyijykynillä päiväkirjoja ja kirjeitä, mikä kuului tiiviisti hänen rutiineihinsa. Aikaansa nähden kielitaitoinen Voionmaa pystyi seuraamaan maailmanpolitiikkaa ranskaksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi.

Sota-aika vei voimat

Kokeneen poliitikon voimat joutuivat koetukselle toisen maailmansodan syttyessä. Kansa ja kanssaedustajat olivat taipumassa Saksa-myönteisyyteen, ja tätä Voionmaan oli humanististen periaatteidensa kanssa vaikea sulattaa. Niinä vuosina Voionmaa elikin poliittisen kiirastulensa yrittäessään kaikesta huolimatta uida vastavirtaan.

Henkinen ja fyysinen väsymys painoivat muuten niin optimistisen miehen mieltä. Voionmaa menehtyi 78-vuotiaana keväällä kesken vaalikauden vuonna 1947 jättäen jälkeensä vahvan jalanjäljen niin Suomen sivistyksen kuin poliittisen elämänkin historiaan.

Teksti: Clarissa Jäärni
Kuva: Anu Holopainen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa