Näyttelijälinjalaiset, nuo hurjapäät, joista muut opiskelijat eivät tiedä oikeastaan mitään. Asiaan on tulossa nyt muutos, kun seurasimme heitä yhden päivän ajan.

Aamu alkaa äänenavauksella sekä palautteiden jaolla. ”Mukaan mahtuu myös oman ryhmän opiskelijoiden esittelyitä”, Suvi Haapala kuvailee.

Haapala on yksi näyttelijälinjan valinneista. Hänestä parasta on se, kun aina tulee jotain yllättävää vastaan – päivät eivät ole koskaan samanlaisia. Heti tilaan astuessani tuleekin selväksi, että porukka on valmistautunut heittäytymään ja kokeilemaan kaikkea pöllö-äänistä kärrynpyöriin.

Lämmittelyiden jälkeen alkaa varsinaisen näytelmän hiominen. Tämän vuoden ryhmällä se on nimeltään Salama-sota. Kohta ilmoille kajahtaakin jo Täällä Pohjantähden alla koko ryhmän voimin.

Elias Muller päätyi osaksi porukkaa, koska on aina halunnut esiintyväksi taiteilijaksi. Akrobatia on ollut erityisen vahvasti läsnä hänen elämässään, joten siitä on varmasti hyötyä tulevissa näytelmissä.

Kaikki ryhmäläiset ovat tuntuneet viihtyvän hyvin. ”Ihan jäätävän kivaa on ollut”, Muller toteaa. Käy selväksi, että yhteishenki on vahva tällä porukalla.

Päivä jatkuu ahkeran treenaamisen merkeissä, ja voi huomata, että myös sitä näytelmäitkemistäkin pystyy harjoittelemaan. Vielä ei kuitenkaan ole aika raottaa salaisuuksien esirippua, mitä suunnitelmia näyttelijöillä onkaan tuleviin esityksiin.

Mitä sitten on konkreettisesti oikein opittu?

Joni Jalavan mukaan hyödyllisiä neuvoja on tullut paljon. Kaikki lähtee siitä, että on oltava oma itsensä, jotta voi oppia näyttelemistä. Kuunteleminen ja oikeanlainen kritiikin vastaanottaminen ovat myös tärkeitä taitoja.

näy1_1_pieni

Teksti: Janita Kanninen

Kuvat: Titta Brunfeldt

Aiheeseen liittyvää

Vastaa