Musta Ikean kirjahylly mallia FINNBY; ensimmäinen itse koottu huonekaluni. Käytin sen rakentamiseen kokonaisen lauantaipäivän ja kaikki loogisen päättelyn lahjani. Ruuveja ja kirosanoja putoili tasaiseen tahtiin ja vasaran pauke kantautui varmaan naapuritaloon asti.

Kun vihdoin sain nostettua hyllyn jaloilleen, en voinut kuin huokaista helpotuksesta. Silmäillessäni ylpeänä edessäni seisovaa esinettä ymmärsin sen olevan enemmän kuin hylly. Se oli uuden itsenäisen elämäni symboli.

Afrikkalaisissa alkuperäiskulttuureissa aikuistuvalle nuorelle järjestetään rituaaleja, joissa hän ottaa uuden roolin yhteisössä ja siirtyy aikuisten maailmaan. Länsimaiselle nuorelle tällainen aikuistumisriitti on se, kun hänelle lätkäistään ohjeet käteen ja käsketään kokoamaan joku järjettömällä nimellä varustettu Ikean huonekalu.

Kirkon silmissä meistä tulee täysi-ikäisiä jo ripille päästyä ja lain mukaankin viimeistään 18-vuotiaina. Todellinen koe alkaa kuitenkin vasta silloin, kun istumme yksin ensimmäisen asuntomme lattialla ja mietimme, miten koota tuo MÖCKELBY-pöytä ilman vasaraa. Tältä ainakin minusta tuntui.   

Ennen kuin edes otin kirjahyllyn osat paketista päätin, että aion selviytyä urakasta yksin. Kuvittelin mielessäni isäni tärkeilevän äänen, kun hän selostaisi minulle, mitä minun pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä. Ajattelin, että tämä testaa nyt miten aikuinen oikeasti olen.

Ja sain kuin sainkin hyllyn itse pystyyn, soittamatta kertaakaan isälleni. Täysin en selvinnyt ilman ongelmia, sillä yhden naulan paukuttelin iloisesti läpi takaseinästä ja lattianrajassa olevan laudan kiinnitin huomaamatta väärinpäin.

Me kaikki teemme kuitenkin virheitä. Niin hyllyjä kootessa kuin itsenäistyessäkin. Vastoinkäymisten tullessa kohdalle oppii kuitenkin huomaamaan, ettei niihin kuole. Moni pelko, joka minulla omilleen muuttaessa oli, onkin osoittautunut aivan turhaksi.

Kämppäkaverini on mukava, pesukoneen käyttäminen helppoa ja tiskaaminenkin itseasiassa ihan kivaa. Vaikeita asioita tulee väistämättä vastaan, mutta kyllä niistä oppii selviytymään. Harmi vaan ettei aikuistumisen mukana tule yhtä selkeää ohjekirjaa kuin Ikean huonekalujen.

Teksti: Outi Kortelainen Kuva: Milka Koskinen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa