Painoin valokatkaisijaa. Tulkoon valo. Ja valo ei tullut.

 

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, pimeän pelko ei ole vain viisivuotiaiden etuoikeus. Se on etuoikeus myös minulle. Etuoikeus, joka saa minut monesti miettimään, olenko jäänyt henkisesti juuri taaperon tasolle. Kyllähän jokainen täysjärkinen aikuinen nyt tietää, ettei siellä pimeässä oikeasti mitään ole. Muuta kuin mielikuvitusolentoja, turhaa pelkoa ja ehkä se yksi oikea sarjamurhaajakin. Niinpä niin.

-Pimeys on vain näkyvän valon puutetta, lohdutetaan usein. Ei. Pimeys on hiljaisuuden tyyssija, pikimustan yön kehto ja pelon esi-isä. Se on kauhuelokuvien paras ystävä, minun arkkiviholliseni. Ja se on kaikkialla. Ei vain siellä pimeässä kellarissa, vaan myös suljetussa penaalissa ja kupissa mustaa kahvia. Eikä sen pelkoon ole olemassa edes samanlaisia pillereitä kuin esimerkiksi esiintymisjännitykseen!

Pimeys on ovela. Se sekä pelottaa että viettelee minua. Pimeässä loistavat kynttilät luovat tunnelmaa syysiltoihin. Vaatekaappini on täynnä mustaa. Vietän mieluusti monta tuntia täysin pimeässä -nukkuen tosin. Pimeys kuitenkin osaa luoda myös narahduksia hiljaisuuteen tai kylmän käden olkapäälle. Senkin kaksinaamainen riiviö.

Voiko maailmassa olla mitään ärsyttävämpää kuin ne, jotka eivät muka pelkää pimeää? Ne, jotka kävelevät huoletta pimeillä kaduilla tai katsovat kauhuleffoja kuin komediaelokuvia. Toisaalta, ennen minäkin nauroin niille, jotka pelkäsivät pimeää. Enää en naura.

Pimeäpiilonen” oli lapsena kova juttu. Syysiltojen pimeissä metsissä saatettiin piileskellä hiljaa monta tuntia. Sitten yksi kauhuelokuva, ja jokin sisässäni vinksahti. Ei kauhuelokuvien ikäraja turhaan ole K-18.

Nykyään stressitasoni on noussut entisestään. Kauhuelokuvat ovat ehdoton ei, ellen halua menettää yöuniani viikoiksi. Myös talvi tuo mukanaan pitkän ahdistavan kaamoksen. Aamut ja illat ovat sysimustia, päivätkin hämäriä. Ensilumen jälkeen onneksi helpottaa hieman. Entäpä sitten se Yhdysvalloista levinnyt klovni-ilmiö? Valkoinen naamari pimeydessä, pelle odottamassa alikulussa. Vielä kesytettävissä oleva pelko muuttuu kauhun ja järkytyksen sekaiseksi halvaukseksi. Lukkiutuisi koko loppu elämäksi neljän seinän sisälle turvaan.

On aika painaa valokatkaisijaa aikaisemmin. Jospa se tällä kertaa toimisi.

 

Teksti: Sini Liikanen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa