Ajelen sitä tuttua asfalttitietä syrjäkylällä, muistan jokaisen kuopan ja töyssyn. Jossain vaiheessa matkaa kuitenkin kuulen ja etenkin tunnen sietämättömän kuuloisen kolahduksen. Iskunvaimennus huutaa taas sekunnin ajan armoa, kun ajan siihen yhteen uuteen kuoppaan. Kuoppaan jota en muistanut, tai joka on syntynyt talven aikana. Täysin

Kaupungistunut ihminen, joka kulkee vain julkisilla, kävellen ja pyörällä, ei välttämättä tunnista ongelmaa.

Nykyään Suomessa on tietyö joka mutkassa, ainakin tiheästi asutuilla seuduilla ja pääteillä. Suomi onkin tuhansien tietöiden maa. Mediassa pääpuheenaiheita ovat Tampereen tunnelityömaa, sekä mahdollinen ratikka. Helsingin robottibussitkaan eivät ole jääneet huomiotta, ne saapuivat nyt Tampereellekin testiin. Kaiken hälyn keskellä kukaan ei tunnu kiinnittävän huomiota syrjäkylien teihin, joiden kunto kuitenkin koskettaa suurta osaa suomalaisista. Myös nämä tiet täytyy pitää kunnossa, vaikka se olisikin jollekulle vaikeaa myöntää.

Ne tiet todellakin ovat usein kamalassa kunnossa, etenkin asfalttitiet. Joka vuosi noin tuhat autoilijaa hakee korvauksia Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta huonosta tiestä aiheutuneen vaurion takia, luku vieläpä kasvaa vuosi vuodelta. Olisiko vihdoinkin aika tehdä jotain?

Vanhojen asfalttiteiden paikkauksella ei päästä pitkälle, se on kuin paikkaisi lahoavan veneen pohjaa. Kun saat tukittua yhden vuodon, niin pian löytyy jostakin toinen. Siispä järkevintä olisi mielestäni panostaa syrjäkylillä hyviin sorateihin, kuin huonoihin asfalttiteihin. Soratie, johon tehty hyvä pohjatyö, kestää hyvällä hoidolla pidempään kuin asfalttitie. Soratien hoitokaan ei maksa paljon ja monttujen paikkaamine on halvempaa, yksi lanaus kesässä pitää tien kunnossa. Mielestäni täysin kannattavaa nykyisessä taloustilanteessa, asfalttitie kun vaatii enemmän työvoimaa ja koneita. Ja kun puhun soratiestä, niin tarkoitan nimenomaan soraa, en hiekkaa. Hiekalla on tapana tiivistyä ja kun sitä käytetään tiessä, se yleensä tiivistyy epätasaisesti. Tuloksena voi olla vielä kamalampaa monttua ja kuoppaa kuin asfalttitien kohdalla. Joten älkää hyvänen aika tehkö hiekkateitä, ellei ole ihan pakko. Älkääkä etenkään paikatko soratietä hiekalla.

Joku miettii nyt ihan takuulla, että tällainen ajattelu ja käytäntö olisi askel taaksepäin. Moni ehdotus on helppo lytätä sanomalla, että se ei vie yhteiskuntaa eteenpäin. Kuitenkin, joskus täytyy ottaa yksi askel taaksepäin, jotta pääsee kaksi eteenpäin.

Teksti: Arttu Heinämäki

Kuva: Milka Koskinen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa