Sannikka ja Ukkola -keskusteluohjelmassa Li Andersson ei viime syksynä voinut kätellä Jussi Halla-ahoa vahvojen poliittisten näkemyserojen takia, vaikka koko keskustelun tarkoitus oli pyrkiä ymmärtämään edes jollain tasolla toista osapuolta. Näinkö lapsellisesti käyttäytyvien poliitikkojen annamme päättää maatamme koskevista asioista?

Asioita pohditaan aina tietyn ryhmän etujen mukaisesti. Puolueet ja ihmiset väittelevät, aina joku voittaa. Toinen häviää. Politiikka on jatkuvaa kilpailua näkemyserojen välillä, mikä ei koskaan johda kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.

Ihmiset leimautuvat tai he leimaavat itsensä johonkin lokeroon, jonkin aatteen kannattajiksi. Se on kuin punaviinitahra valkoisella karvamatolla. Ei lähde pois eikä muuta muotoaan vaikka kuinka Omolla hinkkaisi.

Voimme ajatella myös hevosenkenkäteoriaa, jossa lopulta kahden ääripään takaa löytyy samanlaiset tavoitteet. Ääripäät ovat kuitenkin niitä äänekkäimpiä, jotka hinkkaavat toisiaan vastaan ja unohtavat täysin lähtökohdat. Tuntuu jopa siltä, että eri mieltä ollaan vain eri mieltä olemisen ilosta.

Haastatellessani Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa Anna-Kaisa Ikosta, hän totesi, että joskus kärkkäitä kommentteja heitetään ilmoille vain oman näkyvyyden vuoksi. Hän myös kertoi, miten eduskunnassa striimauspalveluiden sammuttua keskustelun laatu muuttuu tasaisemmaksi.

Se sai minut pohtimaan, että kiivaita väittelyitä käydään vain oman edun tavoittelun vuoksi. Samalla se synnyttää kansalaisille jutunjuurta, mikä siirtää kiivaan väittelyn valtuustosalista esimerkiksi Twitteriin, jossa eri ääripäiden kannatus näkyy suurimpana. Poliitikkojen lisäksi myös kansalaiset ovat pitkälti jakautuneita kahteen äänekkääseen ryhmään, eivätkä surullisenkuuluisan nimityksen saaneet “tolkun ihmiset” saa ääntään kuuluviin.

Sen sijaan, että vänkäisimme aina joka asiassa vastaan, voisimme saada yhteistyöllä aikaan jotain suurta ja pysyvää. Keskustelu ei päättyisi toisen osapuolen haukkumiseen tai alentamiseen, vaan sopuun ja ymmärrykseen. Provosoivat kommentit jätettäisiin narikkaan ja pyrkisimme ymmärtävästi poimimaan parhaat puolet jokaisesta näkökulmasta.

Teksti: Elise Aaltonen

Kuva: Saija Kalliojärvi

Aiheeseen liittyvää

Vastaa