“Tiesithän, että noi rahat olis voinu käyttää vaikka johonkin järkevään, kuten ruokaan, eikä mihinkään noin pinnalliseen asiaan kuin ulkonäkö?” sanovat ihmiset minulle sen jälkeen kun saavat tietää, paljonko kyseiseen ulkonäköön liittyvään asiaan kului rahaa. Äskenhän tämä asia oli hieno tai jopa suorastaan upea.

Nykypäivänä voisin sanoa sen, että kaikki pyörii rahan ympärillä ja kaikkia eniten tuntuu kiinnostavan se, miten toinen ne rahat käyttää. Ihmiset näkevät oikeudekseen tuomita toista rahankäytöstä, vaikka omat kulutustavat eivät vastaisi itse parasta mallia.

Olen lävistetty, tatuoitu ja panostan kosmetiikkatuotteisiin, joita käytän. Lähipiirissäni on samankaltaisia ihmisiä ja jotkut ovat saattaneet käydä plastiikkakirurgilla. Saamme kuulla usein sen, kuinka pinnallisia olemme, kun käytämme niin paljon rahaa itseemme ja se suoraan sanottuna ottaa päähän. Olenko pinnallinen, jos haluan vain varmistaa sen, että saan taattua laatua sen sijaan, että kärsisin jälkikäteen joistain komplikaatioista? Mielestäni en.

Tottahan se on, että olen kuluttanut satoja euroja näihin edellä mainittuihin asioihin, mutta olen samalla tietoisesti sijoittanut laatuun. Mieluummin maksan 55 euroa siitä, että käyn lävistäjällä ottamassa napakorun kuin vain korun hinnan, eli noin seitsemän euroa,  ja tekisin itse jollain halvalla alkoholilla puhdistetulla neulalla. Loppuhan tuosta alkoholista menisi hyötykäyttöön eli kurkusta alas. Jo järkikin sanoo, että onhan tuo kalliimpi vaihtoehto monta kertaa fiksumpi. Miksi sitten vedetään herne nenään siitä, kun ihmiset maksavat siitä, että muuttavat ulkonäköään tunnetusti turvallisemmin ja eettisemmin keinoin?

Hyvin harvoin kuulen sitä, että olen pinnallinen, kun olen muuttanut ulkonäköäni. Sen jälkeen vasta, kun sen muutoksen hinnan tietää, siitä tulee turhamaista ja pinnallista. Kritiikkiä satelee vasta sen jälkeen, kun asialla on hintalappu. Tuo hintalappu ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, eikä kyllä mikään muukaan raha-asia ole. Onko se väärin?

Kysynpä nyt siis: olenko pinnallinen, jos haluan todellakin varmistaa sen, että saamani tuote tai lopputulos olisi sellainen, johon olen täysin tyytyväinen? Samahan se olisi, että käyttäisin nuo rahat hienoon ravintolaillalliseen tai parhaimmillaan vaikkapa kylpylälomaan. Nämä ulkonäköön tehdyt sijoitukset eivät siis aina ole niin pinnallisia loppujen lopuksi.

On siis aika lopettaa valittaminen siitä, kuinka pinnallinen olen. Olen sijoittaja.

Teksti: Terhi Järvinen

Kuva: Samu Kaipio

Aiheeseen liittyvää

Vastaa