Muistan, kun odotin lapsena jouluaattoa kuin kuuta nousevaa. En pelkästään siksi, jotta saisin joulupukilta lahjoa, vaan pääsisin katsomaan televisiosta kivoja jouluohjelmia. Niiden taianomaiset kerronnat ja viihde ovat omaa luokkaansa. Lapsena muistan katsoneeni muun muassa Samu Sirkan Joulutervehdyksen ja brittiläisen lyhytanimaation The Snowman, eli Lumiukon. Jälkimmäinen ohjelma on kaikista jouluohjelmista se, joka on lämmittänyt monen lapsen ja aikuisen sydämen. Animaation piirrosjälki on lumoavan kaunis ja Howard Blaken säveltämä tunnuskappale Walking in the Air on ikimuistoinen. Jos joulumieli ei syty viimeistään tämän elokuvan jälkeen, niin ei sitten mistään.

Monen monien ja lukuisten luotujen jouluelokuvien -ja ohjelmien seasta löytyy huonoja jämätavaroita. Jopa niin huonoja, että niiden olemassaoloa ihmettelee vielä tänä päivänä. Eräs ohjelma luokittuu niin hirveäksi, että sitä ei voisi antaa edes joululahjaksi tuhmille lapsille. Tämä teos on saapunut Joulupukin paskahuussin viemärin pohjasta arvioitavaksi ja analysoitavaksi tässä artikkelissa. Kyseinen jouluanimaatiosarja kantaa nimellä Rapsittie Street Kids: Believe in Santa.

Taustatietoa

Rapsittie Street Kids: Believe in Santa valmistui ja julkaistiin Wolf Tracer Studios -yhtiön kautta vuonna 2002. Ideana oli luoda uudenlainen tietokoneanimaatio-franchise, joka tunnettaisiin nimellä Rapsittie Street Kids. Animaatio Pilottijaksona toimi tämä jouluteemainen jakso Believe in Santa ja tarkoituksena olisi jatkaa sarjaa, mikäli uusi franchise saisi hyvän vastaanoton katsojilta.

Animaation ohjaajana ja käsikirjoittajana toimi Colin Slater, joka oli samalla Wolf Tracer Studios -yhtiön tuottaja. Ääninäyttelijöiksi hankittiin melkoisen kovan luokan nimiä, kuten muun muassa Jodi Benson, Nancy Cartwright ja Mark Hamill. Animaation budjettiin käytettiin noin puoli miljoonaa dollaria. Animaatio esitettiin ensimmäistä kertaa televisiossa Warner Bros -kanavan kautta joulukuussa 25. päivä. Sen seurauksena palautteet olivat todella negatiivisia. Kritisoinnit kohdistuivat animaatiosarjan surkeaan käsikirjoitukseen, tarinankulkuun ja huonolaatuisen animaatiojälkeen.

Joulun suurin jäteongelma

Jokainen annettu palaute ja mielipide on pitänyt paikkaansa. Jo jakson alkukohtauksen aikana ensivaikutelma jättää katsojat kylmäksi. Vuonna 2002 tehdyn tietokoneanimaatio on luokattoman ruman näköistä. Tätä ennen Disney on julkaissut Toy Storyn ja A Bug’s Lifen, joiden laatu ja jälki ovat vielä tänä päivänäkin hyvännäköistä. Rapsittie Street Kids: Believe in Santa -sarjan ulkoasu on hävyttömän ruma ja palikkamainen pökäle. Hahmomallit ovat outoja, pelottavan näköisiä ja välillä hahmojen anatomiset mitat heittelevät miten sattuu. Myös miljöön ulkoasu on hirveä ja laiskasti toteutettu. Esimerkiksi lumisade-efekti näyttää halvalta gif-animaatiolta, joka on pöllitty jostain internetin syövereistä, jonka kuka tahansa mattimeikäläinen pystyy hankkimaan ja käyttämään.

Joskus ulkoinen kauneus on tärkein ominaisuus

Animaation tarina kulkee tiivistetysti näin: poika nimeltään Rick antaa ihastukselleen Nicolelle joululahjaksi vanhan pehmonallensa. Nallella on tarkoitus kertoa sanomaa siitä, että rakkaus on kaiken tarkoitus. Ärsyyntynyt Nicole heittää nallen pois. Myöhemmin Nicole ja muut kaverit lähtevät etsimään nalle. Etsinnän aikana tarkoitus on uskoa Joulupukkiin.

Kyllä, luit ja ymmärsit aivan oikein. En itsekään tajunnut tarinan punaista lankaa.

On täysin käsittämätöntä, miten tällainen on onnistuttu tekemään. Mihin puolen miljoonan budjetti on käytetty? Menivätkö kaikki rahat ääninäyttelijöiden palkkaamiseen? Nähtävästi, sillä loput pennoset, mikäli niitä oli jäljellä, käytettiin halpamaiseen ja laiskaan työprosessiin.

Jopa sarjan dialogit ovat kuvottavan kuuloiset. Hyvänä esimerkkinä yhdessä kohtauksessa Rickin mummo kertoo hänelle viisauksia. Mummo kuulostaa puhuessaan siltä, että hän kärsii lobotomiasta ja on täysin pihalla maailman menosta. Kirjaimellisesti mummo sössöttää mitä lie soopaa, josta kukaan ei ymmärrä mitään.

Mummo kertoo Rickille, minkä takia Wolf Tracer Studios meni konkurssiin

Rapsittie Street Kids: Believe in Santa on alusta loppuun täyttä paskaa. Käsikirjoitus, tuotanto, tarina, ulkoasu ja toteutus ovat hirvittävää kuraripulia. Hitto soikoon, jopa animaatiota opiskelevat saisivat parempaa lopputulosta mitä Wolf Tracer Studios -yhtiön henkilökunta. Hyvin suuren negatiivisen vastaanoton jälkeen koko lafka hiipui konkurssiin. Alun perin ensimmäiselle osalle oli tarkoitus suunnitella pääsiäisaiheinen jatko-osa nimeltään A Bunny’s Tale, mutta erittäin huonon palautteen seurauksena koko idea lytättiin. Onneksi!

On suorastaan kohteliaisuus haukkua tätä animaatiosarjaa. Jos olisin lapsena nähnyt tämän hirvityksen, olisin itkenyt silmät päästäni. Mikäli tähän asti on ollut epäselvää siitä, että Rapsittie Street Kids: Believe in Santa on kammottava animaatio, niin Youtube-kanavalta on mahdollista katsoa koko sarja. Joulu on todellakin ihmeiden aikaa! On todella ihme, että tällainen jäteongelma on onnistuttu tekemään. Vielä ihmeellisempää on se, että sarja on edelleen olemassa kaikkien katsottavissa netin ihmeellisessä maailmassa.

Teksti: Sami Elamaa Kuvat: Wolf Tracer Studios

Vastaa