Hyppäämme elokuisena torstaiaamuna koirani kanssa linja-autosta Tampereen Tesomalla ja lähdemme tassuttelemaan määränpäätämme kohti – minä innostuksen, odotuksen ja jännityksen sekaisin tuntein. Koiranikin selvästi aistii, että tekeillä on jotain tavallisesta poikkeavaa. Kalevasta toiselle puolelle Tamperetta meidät tuo halu nähdä, millaista vapaaehtoistyö vanhusten parissa on. Niinpä suuntaamme askelemme päättäväisesti Kotipirtin palvelutalolle.

Perillä henkilökunta ottaa meidät avosylin vastaan. Erityisen tervetulleita olemme, koska lähes kaikki vakituiset vapaaehtoiset ovat tänään retkellä eivätkä tavalliseen torstaiseen tapaan ulkoiluttamassa asukkaita. Toisaalta, kuten minulle myöhemmin selviää, nuorempia ei vapaaehtoisten joukossa juuri ole.

Esittelyjen jälkeen pääsemme tapaamaan palvelutalon asukkaita. Ruokailutilassa istuu tusinan verran vanhuksia. Osa on enemmän omissa oloissaan, osa mittailee katseellaan uteliaasti uutta tulokasta koirineen. Yksi asukkaista on nukahtanut kesken päivän, ja hoitaja käy huolehtimassa, ettei hänen niskansa kipeydy huonossa asennossa.

Risto Raukosta, 88, ja vapaaehtoisena toimivasta Matti Kaitalasta on tullut ystäviä.

Tieto vapaaehtoisten retkestä ei ole saavuttanut Matti Kaitalaa, joten hän on saapunut totutusti tapaamaan 88-vuotiasta Risto Raukkoa. Koirani asettuu tiiviisti Kaitalan viereen, joten liityn heidän seuraansa jutustelemaan.

 

Urheilujuttua ja ulkoilua yhdessä

Heikosti kuuleva Raukko tuntuu aluksi hieman arastelevan yllättävää tilannetta, mutta Kaitalan kannustamana juttua alkaa tulla enemmänkin. Vaikka tavallista kovempaan ääneen puhuminen tuntuu aluksi hieman vieraalta, on kiehtovaa kuulla paljon elämää nähneen miehen tarinaa. Opin, että Pohjanmaalta kotoisin oleva Raukko on tehnyt elämäntyönsä kauppiaana Pirkanmaalla, ja kuulen värikkäitä sattumuksia kauppiasvuosien varrelta. Nuorena Raukko on tehnyt uraa myös urheilun parissa.

Urheilu on tärkeä yhteinen puheenaihe myös Raukon ja Kaitalan tavatessa. Torstaisin he käyvät ulkoilemassa, ja onpa kaksikko vieraillut Museo Milavidassakin. Kaitalasta on tullut Raukolle tärkeä.

– Matti on ainut ystävä, joka täällä on, luonnehtii Raukko ennen kuin he lähtevät yhdessä ulos aurinkoon.

 

Toisenlaista apua

Vapaaehtoiset ovatkin ennen kaikkea huomattava apu yksinäisyyteen. Monilla Kotipirtin asukkailla ei ole omaisia, tai omaiset eivät syystä tai toisesta käy heitä katsomassa. Näille vanhuksille vapaaehtoinen tuo elämään jotain, mitä odottaa.

– Vapaaehtoiselle saatetaan kertoa sellaisia asioita, joita ei henkilökunnalle pystytä kertomaan, selittää vapaaehtoiskoordinaattori Sari Brand.

Vapaaehtoistoiminta on Kotipirtin perustamisesta asti ollut tärkeässä roolissa asukkaiden elämänlaadun parantamisessa. Siinä missä hoitajien aika menee pitkälti perustyöhön, vapaaehtoisten ansiosta asukkaat pääsevät esimerkiksi ulkoilemaan paljon. Lisäksi asukkaiden toiveiden mukaan on järjestetty erilaisia aktiviteetteja pelikerhosta kielikursseihin.

Kaikki asukkaat, joiden kanssa ehdin vaihtaa ajatuksia, pitävät vapaaehtoistoimintaa arvossa. Monen mielestä vapaaehtoisia saisi käydä enemmänkin.

– Heistä saisi toisenlaista apua, seuraa kaupungille tai kahville, 77-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Ritva Kröger avaa tuntemuksiaan.

Palvelutalon asukkaiden mielestä on tärkeää, että vapaaehtoisista saa seuraa.

Nuorempia kaivataan

Tänä päivänä Kotipirtillä käy parikymmentä aktiivista vapaaehtoista, minkä lisäksi vierailevia vapaaehtoisia tai ryhmiä käy jonkin verran esimerkiksi auttamassa juhlien järjestelyissä tai esittämässä musiikkia. Kotipirtillä huomioidaan myös vapaaehtoisten omat elämäntilanteet ja kiinnostuksenkohteet. Mitään erityistaitoja ei vaadita, vaan tärkeintä on läsnäolo.

Nykyisistä vapaaehtoisista moni on ollut mukana toiminnassa pitkälti yli kymmenen vuotta ja lähes kaikki ovat eläkeläisiä. Nuoremmat käyvät usein vain muutaman käynnin verran. Kotipirtillä toivotaankin, että aktiiviseen toimintaan saataisiin uutta virtaa. Erityisesti perheelliset olisivat lämpimästi tervetulleita.

– Se on niin herkkää, pienen lapsen ja vanhuksen kohtaaminen, haaveilee Brand.

 

Vapaaehtoistyö tekijäänsä kiittää

Monille kynnyskysymykseksi saattaa nousta vapaaehtoistyöhön väistämättä liittyvä menettämisen pelko. Myös muistisairaan kohtaaminen voi pelottaa. Toiminta kuitenkin myös antaa paljon.

– Vapaaehtoiset kokevat olevansa tärkeitä ja kuuluvansa yhteisöön, Brand kuvailee.

Parhaimmillaan vapaaehtoistyö onkin kahden ihmisen välistä sielunkumppanuutta, loppuun asti kestävää syvää ystävyyttä.

Parhaimmillaan vapaaehtoistyöstä voi syntyä pitkäaikaista ystävyyttä.

Mikä Kotipirtti?

• Yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys
• Perustettu 1998
• Ylläpitää Kotipirtin palvelutaloa
• Tarjoaa pitkäaikaisen palveluasumisen lisäksi lyhyt-
aikaishoitoa ryhmäkodissa, kotihoivapalveluita,
päiväkeskustoimintaa ja ateriapalvelua
• Tällä hetkellä yhteensä 56 asukasta

 

Teksti: Anna Wilkman

Kuvat: Aisha Benahmed

Aiheeseen liittyvää

Vastaa