Suomen Vakoilumuseo tarjoaa vierailijalle mahdollisuuden osallistua valheenpaljastustestiin käynnin yhteydessä. Tarjolla on muitakin virikkeitä kävijöille sekä informaatiota vakoilusta eri aikoina.

Istun alas kuulusteluhuoneen pöydän ääreen ja vastaan muutamaan harjoituskysymykseen, jotka selvittävät nimeni, ikäni, asuinpaikkani ja syntymäkaupunkini. Puhun edessäni olevaan mikrofoniin ja tietokone kalibroi vastauksiani. Testi voi alkaa.

– Raha vai rakkaus, kuuluu ensimmäinen kysymys.

Valitsen rakkauden, vaihtoehdon, joka kuulostaa ilmiselvältä itselleni. Analyysin mukaan en ole varma valinnastani. Ehkä valheenpaljastustesti saa selville minusta asioita, joihin en itsekään tiedä varmaa vastausta.

Jään kiinni ensimmäisen valheeni päästessä ulos suustani. Vastaan haluavani satuttaa kuulustelijaa, mikä ei ole totta. Testaustekniikka siis toimii.

Seuraaviin kysymyksiin vastaan totuudenmukaisesti. Olen viettänyt viime yön kotona, pesin aamulla hampaani, unelmatyöni on työskennellä toimittajana sekä olen ollut darrassa töissä. Valheenpaljastuskone uskoo minua.

En pääse pälkähästä, vaikka normaalia äänenpainoani myötäillen vastaan, etten ole koskaan näpistänyt. Vastaus analysoidaan epätarkaksi. Testin mukaan en kerro kaikkea. Suoranaiseksi valheeksi vastaustani ei luokitella, vaikka se sitä onkin. Muistan anastaneeni suklaapatukan kaupasta, kun olin teini-iässä.

Kerran valheeni menee täydestä. Kysymystä en paljasta, sillä se on liian arkaluontoinen. Tiedän kuitenkin, että valheenpaljastuskone on huijattavissa. En tiedä tarkalleen, miten, mutta vastatessani kysymykseen pyrin vastaamaan yhtä nopeasti kuin muihinkin kysymyksiin, tavallista äänenpainoa ylläpitäen.

Valheenpaljastustestin taustoja

Näyttelypäällikkö Pirkka Turja kertoo ihmisäänen muodostuvan monista eri aspekteista, joita puhuja ei itse pysty määrittämään. Käytännössä ne ovat refleksejä. Kun aivot antavat tietynlaisen määräyksen sanoa jotain, jokin asia muuttuu. Valheenpaljastuslaitteet on rakennettu sitä varten, että ne haistelevat tällaisia muutoksia. Valheenpaljastusmenetelmiä on kuitenkin erilaisia. Puheäänen ominaisuuksia tarkkailevat ainoastaan äänistressianalysaattorit.

– Käytännössä kun ihminen alkaa valehtelemaan, niin puheäänessä alkaa tapahtumaan asioita, joita henkilö ei itse pysty määrittelemään, Turja tiivistää.

Turjan mukaan luotettavuus riippuu testitilanteesta. Museon testin hän toteaa olevan lähinnä viihdettä, jolla ei ole minkäänlaista kosketuspohjaa itse testattavaan henkilöön. Jos esimerkiksi suoritetaan rikostutkintaa, kysellään asioita, joista henkilöllä ei pitäisi olla mitään tietoa. Ne reaktiot, jotka hänen vastauksestaan tulevat, antavat huomattavasti uskottavamman analyysin tilanteesta.

– Valheenpaljastustesti on edelleen käytössä ympäri maailmaa, mutta esimerkiksi Suomessa testin tuloksia ei juurikaan käytetä todistusaineistona, Turja toteaa.

Valheenpaljastuksesta vakoojiin ja vakoilun välineisiin

Kuulusteluhuoneesta vapauduttuani eläydyn vakoilijoiden, vakoiluvälineiden sekä historiallisten tapahtumien pariin.

Kokeilen paperiin näkymätöntä mustetta, joka uv-valossa muodostuu luettavaksi tekstiksi. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikaan agentit kirjoittivat salaisia viestejä, jotka olivat tarkoitetut vain tiettyjen ihmisten luettaviksi edelleen. Ilmiö ei kuitenkaan rajoitu historiaan, vaan myös modernissa yhteiskunnassa voidaan välittää eteenpäin näkymättömällä musteella kirjoitettuja viestejä, joiden lukeminen on mahdollistettu vain jollekin ihmisjoukolle tai ihmiselle.

Vieressäni häärää ranskalainen pariskunta, joka yrittää saada äänenmuunninta toimintaan. Autan heitä painamalla on-napin päälle. Kuulen, kuinka ranskalaismiehen ääni muuttuu säriseväksi ja luonnottoman kuuloiseksi hänen puhuessaan muuntimeen. Ääni muistuttaa kauhuelokuvan sarjamurhaajan uhkaussoittoa seuraavalle uhrille.

Naisagenteille omistetun nurkkauksen kuvissa ja teksteissä komeilee ehkä maailman tunnetuin vakooja Margaretha Zelle eli Mata Hari. Rohkeista tanssiesityksistään Pariisissa tunnetuksi tullut nainen hurmasi poliittisia vaikuttajia ja toimi maksullisena naisena vaikutusvaltaisille miehille. Hänet tuomittiin vakoilusta saksalaisten hyväksi ja teloitettiin Ranskassa vuonna 1917. Näytteillä oleva myrkkysormus on luultavasti kuulunut MZ-kaiverruksesta päätellen Margaretha Zellelle. Syanidi oli ensimmäisen maailmansodan aikaan tunnettu myrkky, jota käytettiin vihollisen eliminoimiseen.

Yritän murtaa kassakaapin nelinumeroista koodia. Sen pitäisi avautua jollakin museosta löytyvällä vuosiluvulla. Kokeilen Mata Harin syntymä- ja kuolinvuotta sekä James Bondin esikuvaksi väitetyn Sidney Reillyn syntymävuotta. Koodi on väärä jokaisella kerralla, ja kassakaapin ovi pysyy kiinni.

Suomalaisista vakoojista esitellään muun muassa yleisradion pääjohtajana ja kirjailijana vaikuttanut Hella Wuolijoki (1886-1954) sekä Lauri Törni (1919-1965). Wuolijoki tuomitiin kuolemaan vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi, mutta hän sai armahduksen ja istui tuomiostaan vain puolitoista vuotta. Törni sen sijaan oli Suomen, Saksan ja Yhdysvaltojen armeijojen palveluksessa. Hänen viimeiseltä helikopterilennoltaan säilynyt maastonvihreä roottorinpalanen kuuluu museon kokoelmaan.

Pari tuntia museossa vietettyäni olen kolunnut läpi vakoojien tarinoita, nähnyt agenttien univormuja, lähettimiä sekä naamioituja ja kätkettyjä teräaseita. Poistun pimeän salakuuntelutunnelin läpi, haen takkini ja jätän taakseni agenttien ja salakuuntelulaitteiden maailman.

Teksti: Jenna Olin
Kuvat: Roosa Penttilä ja Joni Raivio

 

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa