Media rakastaa keskustelua herättäviä aiheita. Ihmiset tykkäävät keskustella. Mikä merkitys on sosiaalisen median tarjoamalla, koko maan kattavalla keskustelupalstalla, kun kyseessä ovat poliitikkojen virheet? 

Valtuustosalissa kahisee. Koneet löytävät paikkansa vieri viereen laitetuilta, pareittain istuttavilta pöydiltä. Valkokankaalle heijastuva dia näyttää ihmisten merkkaavan itsensä sisään kokoukseen. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja entinen Tampereen kaupungin pormestari Anna-Kaisa Ikonen astelee saliin, istahtaa selkeästi arvokkaammalle tuolille, keskelle kaiken edessä olevaa pitkää pöytää.

Kops. Puuvasara kolahtaa pöytään. Kokous on alkanut.

Hän ja salissa istuvat valtuutetut ovat vastuussa muun muassa nuorten mielenterveyspalveluista, vanhusten hyvinvoinnista, ratikasta ja vesijohtoveden puhtaudesta. Keskustelu näistä aiheista käy kuumana maanantain kaupunginvaltuuston kokouksessa.

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen Kuva: Elise Aaltonen

Kokousta striimataan suorana nettiin, jossa ihmiset käyvät keskustelua kokoukselle tarkoitetun hashtagin alla. Kokousta on helppo katsoa jälkeenpäin ja tarttua kokouksessa esitettyihin puheenvuoroihin.

Sosiaalisen median merkitys on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Se kokoaa ihmiset yhteen, rakentaa yhteisöjä ja luo täten pohjan keskustelulle.

– Koen, että sosiaalinen media on ollut politiikan kannalta hyvä asia. Muistan kun astuin pormestarin virkaani, Twitter oli minulle kokonaan uusi somekanava. Pystyn aina kertomaan tiiviisti asioita, joita kaupungilla tapahtuu ja ihmiset kommentoivat sekä antavat palautetta, toteaa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen.

– Sosiaalisessa mediassa on myös varjopuolia. Sieltä voi lähteä lynkkausaaltoja liikkeelle, hän pohtii.

Oulun kaupunginvaltuutettu Riikka Moilanen Kuva: kuvankaappaus Oulun kaupunginvaltuuston kokouksen videolähetyksestä

Syyskuussa silloinen Pihlajalinna Oulu Oy:n toimitusjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu Riikka Moilanen joutui somen silmätikuksi. Moilanen kutsui Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa kaduilla kulkevia kodittomia ja päihdeongelmaisia ihmisroskaksi, joutui tämän takia somekohun keskelle ja sai potkut toimitusjohtajan työstään.

Tilanne tapahtui Oulun kaupunginvaltuuston kokouksen kyselytunnilla 10. syyskuuta 2018. Riikka Moilanen omalla puheenvuorollaan sanoi kokonaisuudessaan näin:

“Nyt mä kysyisinkin, kun tässä on tätä kivetyksen likasuutta ja muuta roskaamista käyty, mutta mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä sille ihmisroskalle, jota siellä yllättävän paljon? Siis tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttää ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä ja ovat ottaneet Isokadun nyt kodikseen. Mä olen huolissani niistä ihmisistä, mutta mä olen huolissani myös niistä Oululaisista. Se on ihan selkeä turvallisuusriski, toisaalta myös Oulun kaupungille, joka haluaa olla matkailuvetovoimainen kaupunki. Se on myös elinkeinoelämälle suuri riski.”

Ja tästä puheenvuorosta on nostettu esiin vain yksi sana: ihmisroska, johon somekansa tarrasi kuin purkka hiuksiin.

Termi lausuttiin, kun kokousta oli kulunut jo lähes puoli tuntia. On vaarallista irroittaa yksi sana tietämättä, mitä ennen sitä on keskusteltu. Ihmisroska terminä ei ole oikeutettu, mutta ajatus sen takana on äärimmäisen tärkeä. Kokouksen alkupuolella keskustelu oli pyörinyt katukivetyksen puhdistamisessa ja muun muassa siinä, tekevätkö katukivetystä valitsevat ihmiset testejä, imeekö jokin kivetys enemmän likaa kuin toinen.
Moilanen nosti esille tärkeän ihmisiä koskevan aiheen, joka kuitenkin kumoutui yhden huonosti suunnitellun sanavalinnan takia. Kyselytunnin jälkeen hän käytti puheenvuoron, jossa pyysi anteeksi sanavalintaansa. Anteeksipyyntö sivuutettiin täysin.



– Minusta se tuntuu kamalan pahalta. Kyllä minä ajattelen, että se on yhdenlaista kiusaamista tänä päivänä, vaikka sitä ei ihmiset ajattelekaan, toteaa Ikonen.

”Ollaan luomassa yhteiskuntaa, eikä ole yhdentekevää, millaisilla termeillä sitä luodaan”

– Puheenjohtajana täytyy antaa ihmisille oikeus puhua. Voin määrittää puheenvuoron kestoa ja sitä, että pysytään keskusteltavassa pykälässä, mutta en voi rajoittaa sitä sananvapautta, joka valtuutetuilla on, Ikonen kertoo.

Hän myös mainitsee eettisestä periaatteesta, jonka mukaan kaupunginvaltuuston kaltaisessa arvokkaassa päätöksenteon paikassa keskustelun on pysyttävä toisia arvostavana. Niin muita valtuutettuja kohtaan, kuin ennen kaikkea ihmisiä, joiden elämään vaikuttavista asioista keskustellaan.

– Kielenkäytöllä on näistä asioista keskusteltaessa hurjan tärkeä merkitys. Ollaan luomassa yhteiskuntaa, eikä ole yhdentekevää, millaisilla termeillä sitä luodaan, Ikonen jatkaa vakavana.

Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa keskustelu kaupungin budjetista käy kuumana.

– Saavatko vanhukset päivittäin kahvinsa kanssa pullaa? kysyy kaupunginvaltuutettu Ulla-Leena Alppi. Hän on huolissaan tamperelaisten laitoksissa asuvien vanhusten ravitsemustilanteesta.

– Ei pystytä mummoillekaan leipomaan pullaa, jos ei tule vettä raanasta, toteaa valtuutettu Pekka Salmi. Hän viittaa Kaupinojan vedenottamon saneeraushankkeeseen ja siihen, että yli vuosi sitten vihkiäisiä juhlinut laitos ei vieläkään tuota tasalaatuista vettä vesijohtoverkostoon.

Kokouksessa toisten mielipiteisiin ja päätöksiin yritetään vaikuttaa vetoamalla tunteisiin. Kannanottoja tulee suuntaan jos toiseen. Oman asian puolesta ollaan valmiita taistelemaan, eivätkä puheenvuorot välttämättä pysy aisoissa.

– Usein meillä on näissä kokouksissa sellaisia esimerkkejä, kuten tämä vanhusten kahvipulla, jolla pyritään konkretisoimaan asiaa. Ettei puhuttaisi liian teoreettisesti, vaan tuotaisiin ongelmaa eläväksi, kertoo Ikonen keskustelun.

Ehkä Riikka Moilasella oli sanojensa takana vastaavanlainen ajatus konkretisoida ongelmaa. Monet unohtivat kokonaan kontekstin, minkä takia Moilanen joutui entistä pahemman myllytyksen keskelle. Ihmisroska ei ole hyväksyttävä termi, mutta Moilasen tarkoitusperiin voimme varmasti kaikki samaistua. Tahdomme sekakäyttäjät, alkoholistit ja kodittomat turvaan, pois kaduilta.

– Nopea somen aika ja nopean julkisuuden hakeminen johtaa välillä tälläisiin kärjistyksiin, että käyttämällä teräviä ja pisteliäitä sanoja koitetaan vaikuttaa. Se on jotenkin tämän päivän henki, joka ei itselleni ainakaan tunnu kauhean hyvältä, Ikonen tiivistää.

– Uskon, että kärkkäissä kommenteissa kommentin esittäjällä on joku hyvä ajatus takana ja hän tavoittelee jotakin hyvää. En usko, että kovin moni on mukana päätöksenteossa sillä ajatuksella, että haluaisi tuottaa jollekin vahinkoa, hän arvioi.

Politiikassa tunteisiin vetoaminen on vahva tehokeino saada omaa asiaa ajettua eteenpäin. Moilasen rankan sanavalinnan oli varmasti tarkoituskin herättää tunteita, vaikka se ei ollutkaan fiksuin mahdollinen.

Ihmisroskakommentti synnytti laajempaa rakentavaa keskustelua sananvapaudesta ja vihapuheesta. Hyökkäys Moilasta kohtaan sen sijaan on kohtuutonta.

– Joku tekee jossakin jotain, ihmiset päivittelevät siitä ja yksittäisen ihmisen tasolla puolinainen heitto saattaa vaikuttaa koko elämän sisältöön. Ja traumatisoi hyvin vahvasti. Ei ihan tälläisiin mittakaavoihin ole ennen tätä someaikaa päästy, Ikonen kiteyttää.

Tahtovatko puolestamme puhuvat, asioitamme ajavat henkilöt todella satuttaa meitä käyttämillään sanoilla? Vaadimmeko liikaa päätöksentekijöiltä, jotka ovat loppujen lopuksi vain ihmisiä? 

Kops. Puuvasara kolahtaa pöytään. Tampereen kaupunginvaltuuston kokous maananataina 22. lokakuuta 2018 on päättynyt.

Teksti ja kuvat: Elise Aaltonen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa