Vuoden 2017 syksyllä Me Too -kampanja herätti naisten aseman polttavaksi puheenaiheeksi koko maailmassa. Myös Helsingin Sanomat sitoutui alkuvuodesta edistämään tasa-arvoa jutuissaan huomattuaan, että naisten osuus HS:n jutuista on vain kolmannes. Etenkin päätoimittajien sukupuolijakaumasta on käyty keskustelua julkisuudessa.

Journalisti-lehti teki aiheesta tutkimuksen ja laski päätoimittajien sukupuolijakaumaa. Tulosten mukaan suurimpien sanomalehtien päätoimittajista jopa yli 70 prosenttia on miehiä, kun taas aikakauslehdissä naispäätoimittajia on 53 prosenttia. Halusimme selvittää, mistä sukupuolijakauma johtuu ja onko naisen ylipäätään hyvä työskennellä journalismin alalla.

Toimittaja ja Voionmaan koulutuskeskuksen journalismin vastaava opettaja Johanna Junttila näkee naispäätoimittajien puutteen osittain ikäluokkakysymyksenä. Vaikka toimittajista nykyään suurempi osa on naisia, nuoremman polven naistoimittajat eivät mahdollisesti ole vielä tarpeeksi kokeneita päätoimittajan tehtävään.

Lisäksi Junttilan mukaan nykyinen miesvaltainen johto saattaa – mahdollisesti tajuamattaan – aiheuttaa miehiä suosivaa vinoumaa, sillä miesten on ehkä helpompi loistaa ja erottua joukosta naisvaltaisessa toimituksessa. Junttila tarjoaa myös keittiöpsykologista selitystä: mitä jos naisia eivät vain kiinnosta johtotehtävät niin paljon kuin miehiä?

– Voi olla naistoimittajia, jotka tavallaan haluavat tehdä sitä perustyötä, he eivät halua sitä johtamista ja sellaista vastuuta ja kunniaa, mitä liittyy siihen, hän pohtii.

Freelance-toimittaja ja Voionmaalla radiotyön opettajana toimiva Meeri Ylä-Tuuhonen ei itse ole hakenut esimiestehtäviin, koska ei koe sitä omaksi jutukseen.

– Haluan tehdä näitä toimittajan töitä, eli kirjoittaa juttuja, tehdä radiojuttuja ja olla juontamassa. Minulle työn suola on se, että tapaan erilaisia ihmisiä ja käyn heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja, hän selittää.

 

Journalistilinjan vastaava opettaja Johanna Junttila.

Organisaatiot uusiksi

Kysyimme myös tiedotusopin dosentilta ja feministiseltä mediatutkijalta Iiris Ruoholta hänen näkemystään naispäätoimittajien puutteeseen. Ruoho kertoo, että alussa naiset kohtasivat paljon epäilyä, sillä jopa uutisoppikirjat kyseenalaistivat naisten kyvykkyyden rankkaan uutistyöhön. Nykyään tilanne on parempi, mutta vieläkin on kehitettävää.

– Ala on nyt hyvin naisvaltainen, mutta se on sikäli sukupuolittunut, että meillä on edelleen olemassa aika laaja naistenlehdistö, jossa pääasiassa toimittajat ovat naisia. Sitten seitsenpäiväsissä lehdissä naisia on hyvin vähän päätoimittajina, Ruoho selittää.

Ruohon mukaan ei ole vain yhtä syytä sille, miksi naisten on hankalampaa nousta journalistisen organisaation hierarkiassa. Naisten vähäinen määrä johtotehtävissä kuvastaa suurempaa ongelmaa yhteiskunnan rakenteissa.

– Tämä ei ole mitenkään ainoastaan journalismin asia, vaan laajempi yhteiskunnan asia, että naisten on vaikeampi edetä johtopaikoille kuin miesten, Ruoho toteaa.

 

Tiedotusopin dosentti ja feministinen mediatutkija Iiris Ruoho.

Tarinoita sukupuoliasetelmista

Junttila on kokenut tytöttelyä lähinnä haastateltaviltaan, mutta mainitsee, ettei ole kokenut oloaan ahdistuneeksi, ja on mielestään päässyt helpolla.

Kerran ollessaan Aamulehden kesätoimittajana hän on huomannut selkeän sukupuoliasetelman työtehtäviä jaettaessa. Uutispäällikkö oli heti lähettämässä nuorta naistoimittajaa tekemään synnytysjuttua.

– En kokenut, että minua olisi suoranaisesti vähätelty, mutta tuntui tosi stereotyyppiseltä se työnjako, jota uutispäällikkö edusti siinä, Junttila selittää.

Ylä-Tuuhonen ei muista kokeneensa alalla sukupuolisyrjintää tai vähättelevää tytöttelyä. Naistoimittajien runsaus saattaa kuitenkin aiheuttaa naisille hankaluuksia työnsaannissa radion puolella, sillä radioon ymmärrettävästi tarvitaan myös miesääniä.

– Takavuosina olen törmännyt sellaisiin tilanteisiin, että radiopaikkoja hakiessa olen useamman kerran hävinnyt kokemattomalle ja huonommin koulutetulle mieshakijalle, Ylä-Tuuhonen kertoo.

 

Freelance-toimittaja ja radiotyönopettaja Meeri Ylä-Tuuhonen.

Näin ne tytöttelijät hoidellaan

Junttilan mielestään paras tapa näyttää mahdollisille epäilijöille on hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin:

– Ainoa järkevä tapa vastata siihen, että joku tuntuu vähättelevän sinua, on olla provosoitumatta, vaan tehdä työtään hyvin ja antaa sen työn jäljen puhua puolestaan.

Hän on huomannut, että helppo tapa tehdä loppu haastateltavien härskeille puheille on mainita, että journalisti voi laittaa haastattelutilanteessa heitetyt vitsit nimellisinä lehteen kaikkien nähtäväksi. Vaikka välillä tekisi mieli vastata tuleen tulella, eli härskiin vitsiin härskillä vitsillä, Junttila suosittelee pysymään ammattimaisena.

Junttila muistelee nauraen erästä haastattelutilannetta maanviljelijämiehen kanssa:

– Hänen kaverinsa käski kirjoittamaan, että ’Se oli elämäni mahtavin siemensyöksy’, puimurissa kun on siemeniä syöksevä putki. Sitten sanoin, että ’Hei, minä laitan sinunkin nimen tähän, niin emäntä voi sitten lehdestä lukea!’ Sitten se äijä häipyi ihan totaalisesti ja sillä meni pupu pöksyyn, niin ajattelin, että ’Okei, tätä voi pelotella sen vaimolla’.

Ylä-Tuuhonen taas korostaa sitä, että on parempi avata suunsa ajoissa, jos kokee häiritsevää käytöstä:

– Tärkeää on ottaa asia puheeksi heti, koska enää 30 vuoden päästä asialle ei voi mitään tehdä, eikä se ole se tie, minne kannattaa lähteä. Joko häiritsevä käytös hoidetaan heti tai sitten sen annetaan olla.

Ruoholla on selkeä näkemys siitä, miten epätasa-arvoisuutta voisi vähentää. Hänen mukaansa naistoimittaja voi toki yrittää olla kuin ‘yksi pojista’ tai hakeutua naisten- tai aikakauslehteen, mutta kapinalliselle löytyy kolmaskin tapa, nimittäin hanttiin pistäminen. Ruoho toteaakin:

– Journalistista kulttuuria pitää muuttaa ja organisaatioita tehdä sukupuolineutraalimmiksi. Niin kauan kun me valitsemme sen strategian, että emme ole valmiita tekemään muutosta ja kamppailemaan sen puolesta, niin ei se muutos kyllä itsekseen tule.

Teksti: Rebekka Salmela, Terhi Heikkinen ja Susanna Partanen

Kuvat: Mimosa Harju, Joona Koivisto ja Henna Aitto-Oja

Aiheeseen liittyvää

Vastaa