Vilkaisen puhelimeni näyttöä. Kello näyttää viittä vaille neljää iltapäivällä. Sujautan puhelimen nopeasti takaisin taskuun ja käärin kädet lämpimien lapasten suojaan, karkuun kirpeältä pakkaselta. Suihkulähteen lasipintaan heijastuu sinistä taivasta vasten loistava kirkas aurinko ja sen maalaama talvinen kaupunkikuva. Kuvaajatyöparini Elisa ja Matias ikuistavat sen kamerallaan.

On helmikuun 21. päivä ja vietetään kansainvälistä matkailuoppaan päivää, jolloin oppaat Suomessa ja ympäri maailmaa järjestävät ohjelmaa omilla paikkakunnillaan tehden samalla työtänsä tunnetuksi. Niin myös täällä Tampereella.

Keskustorin laidalle, suihkulähteen ympärille, on kerääntynyt tusinan verran väkeä, lähinnä ikäihmisiä. Osa jutustelee keskenään innokkaasti ja toiset vain odottelevat hieman liikehtien pysyäkseen lämpiminä. Vartin mittainen miniopastus Tampereen keskustorin historian saloihin on alkamassa.

Tummiin ulkoiluvaatteisiin pukeutunut vanhempi naishenkilö viittoo joukkiota tulemaan hänen mukaansa sivummalle, pois liikenteen metelistä. Hän esittelee itsensä Pirkko Tainioksi ja toivottaa kaikki tervetulleeksi opastustuokioon. Hän aloittaa keskustorin syntyhistoriasta ja kertoo muun muassa siitä, kuinka keskustoria kutsuttiin aiemmin kauppatoriksi ja kuinka se oli jo 1780-luvulla tärkeä markkinapaikka. Tampereella oli tuohon aikaan vain noin 300 asukasta.

Katselen puiden takaa kurkistavaa aurinkoa ja nuuhkin pakkasilmaa Tainion selostaessa vierelläni. Hän osoittaa Finlaysonin punatiilisten rakennusten suuntaan ja kertoo, kuinka sillä laidalla oli aikoinaan puutarha ja sen reunamilla apteekkarit ahersivat apteekeissaan.

– Jugendtyyli on Tampereelle hyvin leimallinen, kertoo Tainio ja viittaa Keskustorin etelälaidalla komeilevaan vaaleaan, vihertäväkattoiseen Palanderin taloon, jonka alimmassa kerroksessa sijaitsee nykyään yksi kantakahviloistani – Cafe Aitoleipä. Ylimmässä kerroksessa on ateljeehuoneisto, jossa on työskennellyt muun muassa taiteilija Hugo Simberg. Tainio luettelee myös muut Keskustoria ympäröivät rakennukset, kuten Sumeliuksen, Raatihuoneen ja Selinin talot. Niiden omistajia olivat useimmiten kauppiaat.

Liikumme hiljalleen takaisin lähtöpisteemme suuntaan samalla kun Tainio kertoo teollistumisen alusta. Hän mainitsee puuvillatehtaan perustajan James Finlaysonin lisäksi tärkeäksi nimeksi Abraham Häggmanin, joka on myös merkittävä Tampereen teollisuuden uranuurtaja tehdaslaitoksineen.

Pakkanen alkaa nipistellä varpaitani, joten olen helpottunut, kun Tainio kertoo ajan olevan lopuillaan. Hän kiittää kaikkia mukana olleita ja kehottaa tutustumaan Tampereen historiaan myös internetin kautta. Lähestyn häntä vielä muutaman kysymyksen verran, sillä olen kiinnostunut muun muassa siitä, mitä tällaisella tempauksella halutaan ihmisille tarjota.

– Tahdomme tarjota sitä, mitä kukin haluaa saada, Tainio vastaa ytimekkäästi. Hän lisää, että se riippuu täysin kohderyhmästä, sillä esimerkiksi koululaiset ovat kiinnostuneet eri asioista kuin iäkkäämmät ihmiset.

Keskustelemme vielä kansainvälisen matkailuoppaan päivän merkitystä tälle tapahtumalle. Tainio kertoo, että Keskustorin historiaa valaisevista opastuksista olisi tarkoitus tehdä vuosittainen perinne, joka toistuisi tänä samana ajankohtana. Siksi tapahtumaa haluttaisiin tuoda enemmän myös ihmisten tietoisuuteen.

Kuva: Matias Juurakko

Kuva: Matias Juurakko

Kotia kohti reippaillessani pohdin, mitä lyhyt sukellus Keskustorin historiaan minulle antoi. Se ei mullistanut ajatusmaailmaani tai kertonut Tampereen historiaa A:sta Ö:hön, mutta ainakin se sai silmäni avautumaan rakennuksille ja paikoille eri tavalla.

Ehkä seuraavalla kerralla torinlaitaa pitkin kulkiessani näen puutarhan ja valkeatakkiset apteekkarit työntouhussaan tai kantakuppilassa istuskellessani inspiroidun ajatuksesta, kuinka vain paria kerrosta ylempänä on elänyt ja vaikuttanut suuri taiteilija. Ehkä seuraavan kerran Hämeenkatua kävellessäni osaan katsella Keskustoria uusin silmin.

 

Teksti Anu Pekonen
Kuvat Elisa Ahokas ja Matias Juurakko

Aiheeseen liittyvää

Vastaa