Elokuun lopulla Voionmaan oppilaskunnan hallitus ei ole vielä ehtinyt järjestää koko koulun yhteisiä iltamia. Varsinainen Voitsin bailukulttuuri on siis vasta alkutekijöissään, mutta innokkaasta juhlakansasta ei ole puutetta – opiskelijat kun harvoin istuvat iltaisin kotona pyörittelemässä peukaloitaan. Vaihtoehtoisen juhlapaikan tarjoaa esimerkiksi koulun opiskelija-asuntola Annalassa. Kävimme kurkistamassa, miltä näyttää Karosenkatu kolmosen bile-elämä.

Asuntola tarjoaa erinomaiset olosuhteet illanviettoon. Seinänaapureina asuu ainoastaan muita opiskelijoita, ja viereiseen Siwaan ehtii juosta muutamaa minuuttia ennen iltayhdeksän kriittistä kellonlyömää. Annalan asuntola painostaa kotibileisiin myös maantieteellisen sijaintinsa puolesta – matkaa keskustan sykkeeseen on niin paljon, että usein on helpompaa jättää baarikierros väliin ja pysyä asuntolalla istumassa iltaa kotona tai naapurissa. Kokoontumiset kaksioihin ja kolmioihin ovatkin liki jokailtainen aktiviteetti. Ajoitamme reportaasiretkemme lauantaihin, koska ajattelemme bileiden olevan silloin villeimmillään.

 

Shakkia ja viininmaistelua

B-talon kekkerit alkavat lauantai-iltana kymmenen aikaan. Isäntämme olivat saunomassa, ja se viivytti juhlien alkua hyvän tovin – yleensä kokoontuminen illanviettoon aloitetaan jo paljon aikaisemmin. Saapuessamme Pekka Lempisen, Miska Suomisen ja Joni Hannosen kolmioon kymmenkunta ihmistä istuu juttelemassa ja musiikki soi. Keskustelunaiheet vaihtelevat vakavasta kevyeen; Veera Huttunen ja Jaakko Virolainen debatoivat siitä, miksi baarissa ei myydä tuopillista Kossua. Bileillan tunteita kuohuttavin aktiviteetti on tällä hetkellä shakkipeli. Voimme laittaa rauhallisuuden sen piikkiin, että juhlat ovat vasta alussa – voimmehan?

Ehkä juhlakansa on vielä toipumassa rankoista keskiviikon kekkereistä tai kyseessä on sattumalta muuten vain erityisen raukea viikonloppu. Vieraat arvelevat useiden asukkaiden lähteneen kotipaikkakunnilleen tai muualle reissuun. Arkena asuntolan meno onkin kuulemma jopa viikonloppuja villimpää, kun kaikki opiskelijat ovat pakkautuneet samoihin taloihin. Jäämme jännittyneinä odottamaan, mitä illan eteneminen tuo tullessaan.

 

Yöllistä yhteishenkeä

Yhdentoista jälkeen juhlakansa alkaa olla suurilukuisimmillaan; kolmiossa istuskelee viitisentoista ihmistä. Vieraat ovat pitkälti asuntolan väkeä. Saamme kuitenkin myös Voionmaan ulkopuolista vahvistusta Katja Falkista, joka saapuu bileisiin asuntola-asukkaan Miina Jaatisen kanssa. Hän on haltioissaan juhliemme hyvästä hengestä: ”Kaikki ottaa mukaan porukkaan tosi hyvin, eikä meno ole yhtään awkward niin kuin joskus bileissä on”, Falk summaa. Yhteisöllinen tunnelma illanistujaisissa on totta tosiaan mainio – kukaan ei jää yksin ja kaikki näyttävät nauttivan olostaan. Nuuskakiekko kiertää toverillisen jakamisen merkeissä ja ysärihitit lietsovat juhlakansaa tanssirinkiin.

Savukkeiden tulipäät hohtavat kirkkaina yön pimeydessä kun kello käy keskiyötä. Kysyn, kuinka usein asuntolalla tavallisesti pidetään bileitä. Pari kertaa viikossa, on juhlakansan yleinen arvio, mutta vastaus ei ole yksiselitteinen. ”Mitkä oikeastaan on bileet?”, pohtii Niko Suominen. Karosenkadulla kun vietetään erilaisia illanistujaisia harva se päivä, ja ero peli- tai leffaillan ja bileillan välillä on usein hatara.

Seuraleikkeihin ryhdytään vasta kello kahden aikaan yöllä. ”Kuka todennäköisimmin saa ensimmäisenä lapsia?”, joku kysyy, ja ryhmä osoittaa mielestään osuvinta henkilöä. Kuka todennäköisimmin –kysymykset häilyvät häveliäisyyden rajoilla, mutta juuri sehän on myöhäisillan seurapelien perimmäinen tarkoitus. Yöllisestä ajankohdasta huolimatta vieraat vaikuttavat virkeiltä ja elinvoimaisilta.

Neljältä aamuyöstä on hyvä hetki haliringille, päättää Elli Ijäs. Sentimentaalinen tuokio sisältää halauksia ja kauniita sanoja kanssajuhlijoille. Herkän hetken jälkeen viimeisetkin juhlavieraat alkavat hiljalleen valua omiin asuntoihinsa. Jätän muutamat vannoutuneimmat juhlijat jälkeeni kellon käydessä puoli viittä. Kun sunnuntaiaamu tuntien päästä kurottaa säteensä Annalaan, asuntolaväen juhlahumu on kertynyt jomotukseksi ohimoille.

Kaiken kaikkiaan Karosenkadun kekkerit tarjosivat leppoista ajanviettoa mukavalla porukalla. Alun hieman väsähtäneestä vireestä huolimatta tunnelma pysyi läpi illan ja yön positiivisena. Suurjuhlia intiimimpi kokoontuminen suo monen mielestä paremman pohjan toisiin tutustumiselle, ja asuntolabileissä onkin solmittu useita uusia ystävyyssuhteita. Se ei silti tarkoita, etteivätkö isot koko koulun bileet olisi innolla odotettuja. Niitä odotellessa Karosenkatu 3 kuitenkin pyörittää omia karkeloitaan rennolla otteella ja hyvässä hengessä.

Teksti: Maria Muilu

Kuvat: Elli Ijäs

Aiheeseen liittyvää

Vastaa