Se yritti vietellä kaiken aikaa. Sininen valo pimeässä nurkassa, ponnahdusääni hiljaisuudessa. En kuitenkaan aikonut antaa periksi. Päiväni ilman mediaa oli juuri alkanut.

Media määritellään viestintäkanaviksi tai viestinnän välineiksi, mutta se sisältää myös sosiaalisen median käsitteen. Mediaton päiväni siis tarkoitti puhelimen, tietokoneen, TV:n yms. jäähylle pistämistä. Samalla lähtivät myös läheiset: Snapchat, Instagram, ja ne oikeat ystävät näytön takaa.

Joskus nuorempana löin vetoa äitini kanssa. Kahdeksan tuntia ilman puhelinta, ja tienasin hieman rahaa. Haha, helppoa kuin mikä.

Tällä kertaa oli kuitenkin vaikeampaa. Kotona pärjäsin vielä hyvin pyykkivuoren viedessä aikaani, mutta kaupungille lähtö oli kuin itsemurhaa. Mainokset, valotaulut ja musiikki tunkeutuivat päähäni, vaikka kuinka yritin vältellä niitä. Äkkiä takaisin kotiin.

Olin valmistautunut koettelemukseeni kunnolla. Vietin edellisenä iltana monta läheistä tuntia puhelimeni kanssa ja kävin elokuvissa. Ilmoitin kaikille ystävilleni ”lähdöstäni”.  Nukuin kuitenkin erittäin huonosti: ahdisti ja oli hirveästi muistettavaa kaikesta kielletystä. Aamulla ahdistukseni vain paheni. Taivaan harmaalta satoi vettä: kuinka selviäisin päivästäni ilman Netflixin tuomaa seuraa?

Kokeilu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin olin kuvitellut. Vaikka ahdistus ja vapautuneisuus taistelivatkin toisiaan vastaan koko päivän, julistin vapauden tunteen päivän päätteeksi voittajaksi. Kuinka mahtavalta tuntuikaan voittaa tuo kaikkien aikojen ”vihollinen”, ja vielä helposti. En kaivannut noita medialaitteita päivän aikana kovinkaan useasti.

 

p-mustavalkoisetpieni

Emme tajuakaan, kuinka vangittuja olemme, ennen kuin yritämme irtautua median parista. Huomaamme, että se on kaikkialla. Kotona, bussissa, kaupungilla. Se tunkeutuu tiedostamatta mieliimme, käyttää hyväksi jokaisen ylimääräisen minuutin. Puhelin tarrautuu odottajan käteen, ja TV aukeaa välillä kuin itsestään. Surullista ajatella, kuinka moni meistä tylsistyy kuoliaaksi ilman noita laitteita.

Päivä opetti minulle paljon, ennakkoajatuksista huolimatta. Vaikka en ole koskaan ollut mikään medialaitteiden orja, lisäaika pois niiden parista oli todella hyväksi. Sitä huomaa saavansa aikaan paljon enemmän ja rentoutuvansa kunnolla. Toisaalta media on nykyään niin iso osa arkea, että sitä on turha yrittää poistaa elämästä kokonaan. Omaa käyttöään voi hillitä, mutta esimerkiksi mainosten vältteleminen kaupungilla on turhaa. Nolottaa vain kävellä ihmisten edessä kädet silmillä.

Antauduin päivän päätteeksi onnellisena takaisin paholaisen käsiin; lukittauduin takaisin sen kylmään kahleeseen.

Teksti: Sini Liikanen

Kuvat: Titta Brunfeldt

Aiheeseen liittyvää

Vastaa