Hiljainen eteisaula. Muutamien raskaiden puuovien takaa kuitenkin paljastuu täysin toisenlainen maailma. Väenpaljoudesta lähtevä ääni ja hallin lämmin tunnelma vievät sinut ajassa taaksepäin. Jonnekin, jossa nykymaailman kiirettä ei tunneta. Tervetuloa Tampereen kauppahallin sykkeeseen.

Valoisa ja avara halli sekä vaaleansinisiin koppeihin sijoitetut liikkeet ihastuttavat niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin silmää. Kauppahalli onkin monelle siellä harvoin asioivalle eräänlainen nähtävyys. Mikäli tunnelmallinen ulkonäkö ja tuoreita herkkuja pursuavat tiskit eivät vielä vakuuta, niin tuoksut vievät viimeistään mennessään. Tuore valkosipulileipä ja vastapaistetut muurinpohjaletut – edes nuhanenä ei voi välttyä noilta tuoksuilta. Tarjolla on usein myös pieniä makupaloja, joten suosittelen välillä tiskien eteen pysähtymistä.

Esiripun takana

Tampereen kauppahalli on yksi niistä kulttuuriperintökohteista, joka on säilynyt lähes sellaisenaan näihin päiviin asti. Tällä hetkellä Pohjoismaiden suurimmassa kauppahallissa palveleekin 174 myyntipaikkaa. Yli satavuotias halli on myös museoviraston suojelema, mikä edellyttää paljon erilaisia lupia, mikäli jotain muutoksia halutaan tehdä. Se taitaakin olla yksi syy siihen, minkä takia kauppahalli ei ole vuosien varrella juuri muuttunut.

-Kauppahalli elää koko ajan, Hakasen Leipomossa jo 27 vuotta työskennellyt Sari kertoo. Hän on nähnyt läheltä kauppahallissa tapahtuneet muutokset.

-Kala- ja vihannesliikkeet ovat vähentyneet, ja tilalle on tullut enemmän ruokapaikkoja. 

Suunta on siis selvästi enemmän lounaspaikkamaisempaan kauppahalliin. Ja totta, lounasaikaan hallissa käykin valtava kuhina.

Lounaspaikossa lohikeitto näyttää olevan varsin suosittua, kahviloissa taas tavallisin seuralainen on kuppi kahvia ja pulla. Ruokapaikkoja löytyy varmasti jokaisen makuun: tarjolla on niin tavallista kotiruokaa kuin nykyaikaisempaa sushiakin. Perinteiset suomalaiset tuotteet pääsevät täällä oikeuksiinsa. Tiskeillä asioidessa varmistetaankin usein, onko tuote varmasti kotimainen tai tuore. Supermarkettien kemikaaleihin pakattuja tuotteita täällä ei siis näe. Laatua arvostetaan, ja siitä ollaan myös valmiita maksamaan.

Kauppahallin tunnelma poikkeaa selvästi muun maailman menosta. Täällä ei nimittäin ole kiire minnekään. Ihmiset istuvat rauhassa kahvilla tai kiertelevät myyntipaikkoja hiljakseltaan. Välillä pysähdytään juttelemaan myyjien kanssa ja maistelemaan tuoreita makupaloja. Täällä käyvät ihmiset arvostavat pieniä liikkeitä ja sitä, että kauppiailla on kunnolla aikaa heille. Toki niitäkin löytyy, jotka suuntaavat päättäväisesti tietyille tiskeille tietäen, mitä haluavat. Yleisilme on kuitenkin huoleton ja iloinen.

Oma pieni yhteisö

Kauppahallia voisi luonnehtia eräänlaiseksi pieneksi yhteisöksi. Myyjät nimittäin tuntevat asiakkaat monien sukupolvien takaa, ja se näkyy myös ulkopuolisen silmään. Pelkän ”se tekisi 13,40€” – lauseen sijaan asiakkaiden kanssa pysähdytään myös juttelemaan ja kysymään mummon naapurin kissan kuulumisia. “Hei Tarmo, mites selkä jakselee?” Puotien pitäjät ovat hyvää kauraa myös keskenään. Vaikka pienen riidan aiheita aina silloin tällöin löytyykin, vetää kauppahallin väki selvästi yhtä köyttä tarkoituksenaan palvella asiakkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja siinä he onnistuvat: täällä nimittäin voisi viettää, vaikka koko päivän katsellen hallin elämää.

Marketti-ihmiset tunnistaa siitä, että he eivät tervehdi tai ota kontaktia. Ei tervehtiminen heti tarkoita sitä, että olisi pakko ostaa jotain, omaa herkkupuotiaan pitävä Eevi kertoo. Kauppahallissa näyttäisikin olevan voimassa omat kirjoittamattomat normit, joita ulkopuoliset tuskin ovat tulleet edes ajatelleeksi.

Eevin puodista löytyy pientä naposteltavaa jokaisen makuun: kuivattuja hedelmiä, makeisia ja erilaisia antipastoja. Hän on omistanut oman liikkeensä kuusi vuotta, mutta työskennellyt kauppahallissa jo vuodesta 1985 lähtien. Vastapäätä löytyy myös hänen veljensä lihapuoti. Näyttää siltä, että kun kauppahallin makuun kerran pääsee, niin muualle ei halua lähteä.

Myös lähestyvä joulu näkyy kauppahallissa

Myös lähestyvä joulu näkyy kauppahallissa

Vanhusten ostoskeskus?

Kovaäänisiä ja nurkissa notkuvia teinejä kauppahallissa ei näe. Heidän sijaansa penkeillä notkuvia vanhuksia kyllä löytyy. Suuri pappajengi valtaa päivittäin erään käytävän penkkirivistön, ja tyhjää paikkaa on lähes mahdoton löytää. Lienevätkö he niitä entisaikojen kovanaamoja? Ainakin nuo penkit ovat nimeltään ”äijäntappopenkkejä”. Näillä penkeillä siis vaihdetaan kuulumisia niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.

Tiensä pappajengin penkeille on löytänyt myös vanha pariskunta. Vaikka pariskunta onkin kotoisin Valkeakoskelta, liittyy Tampereen kauppahalliin monia muistoja 60-luvulta.

-Kossinkloppina toimitettiin parhaina aikoina 250 kiloa ahvenia tänne entiselle kalatiskille, Kalervo esimerkiksi muistelee.

Iltapäivään mennessä pappajengi häviää, ja penkit vapautuvat muidenkin ihmisten käyttöön.

Menneisyydestä tulevaisuuteen

Kauppahallista tulee ensimmäisenä mieleen kokovuotinen joulutori tai torikojujen kokoontumispaikka. Eikä syyttä. Tampereen kauppahallin rakentamiseen vaikutti juuri suureksi paisunut ja säännöstelemätön torikauppa, jonka ongelmat liittyivät esim. elintarvikkeiden hygieenisyyteen.

Niin paikalliset tamperelaiset kuin itse hallin työntekijätkin ovat ylpeitä kauppahallistaan. Sen käytäviltä löytyy mm. kuvia hallin rakennusvuosista, joissa mustavalkoiset ihmiset poseeraavat vakavana kameralle hallin perustusten edessä. Kauppahallista on tehty myös historiikki ja 70-luvulla kuvattu dokumentti Yle Areenan sivuille. Kauppahalli tuntuu olevan kaupunkilaisille eräänlainen pyhä paikka, jossa vaalitaan vielä “vanhanaikaisia” kauppaperinteitä. Tämä on pakopaikka suurilta Prismoilta ja supermarketeilta. Ehkä juuri sen takia kauppahalli on enemmän vanhempien ihmisten kuin nuorten suosiossa.

Kauppahallin jatkosta ei tällä hetkellä paljon tiedetä, mutta jonkinlainen tulevaisuus sillä kuitenkin näyttäisi olevan. Hallin käytäviltä löytyy nimittäin ainakin yksi innokas suomalais-italialainen mies, jonka suunnitelmissa olisi avata oma yritys kauppahallin vaaleansinisiin koppeihin. Suunta on siis kohti eneneviä ruokapaikkoja, mutta toivottavasti se ei sellaiseksi kokonaan muutu. Todennäköistä kuitenkin on, että kauppahallin arvo nousee entisestään tulevaisuudessa.

Keski- ja seniori-ikäisen väkijoukon seasta erottuu nuorempi nainen. Hän pitää kädestä pientä tyttöä. Nuori kaksikko suuntaa pullapuodin luo, ja lähtee jatkamaan matkaansa paperipussit käsissään. Ja näin uusi sukupolvi on tutustunut kauppahallin lempeään palveluun.

Teksti ja kuvat: Sini Liikanen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa