Monelle Ikea on Nirvana, ja toiset taas eivät voi sietää paikkaa. Otimme selvää, miten yksi tavaratalo voi jakaa niin vahvasti mielipiteitä.

Sähkönsininen rakennus näyttää hohtavalta marraskuista ensilunta vasten. Kylmä tuuli puskee takin alle, kun tarvomme ikuisuudelta tuntuvan ajan kohti suuria pyöröovia. Sen ei kuitenkaan anneta estää tätä pyhiinvaellusta.  Ennen sisälle menoa täytyy vielä pysähtyä ottamaan kuva seinää koristavista keltaisista kirjaimista: IKEA. Olemme saapuneet paratiisiin.

Ruotsalaissyntyinen Ikea on maailman suurin huonekaluja myyvä ketju. Se on perustettu vuonna 1943 ja sillä on tänä päivänä 390 myymälää 48:a eri maassa. Yritys brändää itseään tavallisten ihmisten tavaratalona, tarjoaa parempaa arkea asiakkailleen. Yhtiö nostaa myös kestävän kehityksen yhdeksi ydinaatteekseen.

Pakkasen jälkeen lämpimään sisäilmaan astuminen tuntuu hyvältä. Suuressa aulassa pyörii ihmisiä kärryineen kuin muurahaiskeossa. Käytävän varrella olevalta leikkipaikalla lapset kiljahtelevat riemusta ja yläkerran ravintolasta kantautuu tuttu ruuan tuoksu. Monelle Ikea kävijälle tunnusomaisen lihapulla-aterian nauttiminen on välttämättömyys.

Muistoja lapsuudesta

Tänne ei tulla vain halpojen huonekalujen takia. Ihmiset tulevat tavarataloon viettämään aikaa. Mikä tekee meluisasta ja täyteen ahdetusta kaupasta houkuttelevan ajanviettopaikan? 19-vuotiaan Sonja Männyn kohdalla vastaus löytyy jo lapsuudesta. Hänen ensi kosketuksensa Ikeaan on tullut paikan lapsiparkista, kun hän on vanhempien ostosreissun ajaksi jäänyt sinne leikkimään. Jo tuohon aikaan leikkihuone oli tuntunut maailman ihmeellisimmältä paikalta.

Lapsen intoon on helppo samaistua yläkerran huonekalunäyttelyä kiertäessä. Kierroksella on pieniä kulissiasuntoja, jotka on sisustettu Ikean huonekaluilla. Hyllyille on aseteltu leikkiruokia, pöydillä on tekokukkia ja kirjahyllyissä on kirjoja, joita ei ole kirjoittanut todellinen kirjailija. Paikka on kuin aikuisille tarkoitettu nukkekoti. Siellä vanhemmillakin on oikeus leikkiä ja haaveilla erilaisesta elämästä.

Jokin kirkkaissa väreissä ja leikkisissä kuvioissa hullaannuttaa. Kierroksen aikana me parikymppiset kävijätkin intoudumme kotileikkiin kertoillen, mikä on kenenkin asunto. Keittiössä tarjoillaan pehmojäniksestä tehtyä kanipaistia eikä naurusta tule loppua. Oma lapsellisuus alkaa jo hieman nolottaa, sillä kohtaus on kuin suoraan alakouluikäisten leikeistä. Käynti tavaratalossa tuntuu paluulta lapsuuteen.

kuva-2-ikea-reportaasi

Sonja Mänty (vasemmalla) ja Miina Jaatinen innostuivat keittiöosastolla kotileikkeihin

Sonja kertoo selailleensa lukemattomia kertoja Ikean kuvastoa iltasaduksi unelmoiden omasta kodista ja sen sisustuksesta. Iän karttuessa innostus on vain kasvanut. Varttuessaan niin ikään Ikeaan hullaantuneen äidin kanssa tavaratalossa on tullut vierailtua usein. Sonjan kohdalla kyse ei kuitenkaan ole päättömästä tavaran haalimisesta, vaan hänen kiinnostuksensa sisustukseen on aitoa.

—Lukioon asti olin varma, että lähden opiskelemaan arkkitehtuuria, nainen kertoo. 

Kaikkien saatavilla

Ikean kaltaista tavaratalojättiä ei kiinnosta, miksi ihmiset ostavat, kunhan ostavat. Yrityksen viesti kuluttajille on selvä: kaikkea pitää olla ja paljon. Pitämällä tuotteiden hinnat matalina yhtiö pitää huolen, että ostovoima säilyy. Koska hinta on edullinen, voidaan myös laadusta tinkiä. Kuluttajat oppivat, että tavaran hajoaminen ei haittaa, sillä aina on varaa ostaa tilalle uusi.   

Kierroksen aikana herää ajatus. Kuinkahan moni asunto ympäri maailmaa näyttää juuri tältä? Maapallon toisella puolella ihmiset sisustavat näillä samoilla huonekaluilla samojen kuvastojen perusteella. Myymällä samanlaisia tuotteita ympäri maailmaa yritys luo ja levittää omaa Ikea-kulttuuriaan. Tavarat voivat tuoda yhteen ihmisiä, joiden elämä on keskenään hyvin erilaista. Yhdistävä tekijä casablancalaisen ja helsinkiläisen nuoren päivittäisessä arjessa voi olla Ikean ruokapöytä.   

kuva-4-ikea-reportaasi

Tuotteiden edullisuus ja helppo saatavuus selittää yrityksen suosion, muttei sitä, miksi osa ihmisistä suhtautuu liikkeeseen lähes palvoen. Kiinassa on uutisoitu vanhuksista, jotka järjestävät sokkotreffejä Ikeassa. Maailmalla kiertää pila, jossa ihmiset piiloutuvat yrityksen liikkeeseen sulkemisajan jälkeen ja ovat siellä yötä. Aikuiset ihmiset saattavat lähteä tavarataloon ainoastaan leikkimään piilosta tai säikyttelemään ihmisiä.

Jokin suosiossa on käsittämätöntä. Ilmiötä voi melkein nimittää Ikea-hulluudeksi.

Tällä vierailulla asiakkaissa ei esiinny tällaista hulluutta, tai sitten se on vain hyvin piilotettua. Lapsiperhe silmäilee itselleen uutta sohvaa, nuori pari mittailee sängyn leveyttä: ei  siis mitään uutisotsikon arvoista. Jokainen kävijä on kuitenkin etsimässä jotain. Usein ostoskärryyn päätyy myös jotain sellaista, mitä ei ole lähdetty hakemaan. On syynsä sille, miksi nämäkin ihmiset ovat päätyneet ostoksille juuri Ikeaan.

Aitoa eettisyyttä vai hyvin brändättyä huijausta?

Menestykseen johtaneita syitä on monia, mutta varmasti yksi niistä on vahva brändi. Ikea on onnistunut luomaan itsestään kuvan, joka houkuttelee kuluttajia ympäri maailmaa. Yritys ei myy  ainoastaan kulutustavaroita, vaan kokonaista elämänkuvaa. Nettisivuilla mainitut kestävän kehityksen, käytännöllisyyden ja tavallisuuden arvot ovat sellaisia, joita moni haluaa toteuttaa elämässään. Ikea tarjoaa mielikuvia siitä, millaista on hyvä ja onnellinen elämä. Ostamiensa tuotteiden kautta kuluttajat pyrkivät toteuttamaan näitä mielikuvia ja kytkeytyvät yhtiön luomaan brändiin.

Sonjan suhde monikansalliseen suuryritykseen on ristiriitainen. Toisaalta hän ei haluaisi tukea kapitalistista yhtiötä, joka haaskaa luonnonvaroja ja levittää materialistista maailmankuvaa. Toinen puoli hänessä ei kuitenkaan voi peitellä innostusta, kun keskustelu siirtyy Ikean uuteen mallistoon tai sisustukseen ylipäänsä. Hänelle kodin laittaminen on tärkeää ja moni voi varmaan samaistua tunteeseen. Kukapa meistä ei haluaisi viihtyä ympäristössä, jossa elää. Nykymaailmassa arvojen ja kiinnostuksen kohteiden yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta.

Ikea on usein esiintynyt julkisuudessa ympäristöystävällisenä yrityksenä. Sen kerrotaan suosivan tuulivoimaa, tutkivan materiaalien uusiokäyttöä sekä vähentävän puun hyödyntämistä huonekaluissaan. Samaan aikaan yhtiö kuitenkin valmistaa yhä enemmän tuotteita ja myy niitä jatkuvasti edullisemmin. Onko näennäinen eettisyys siis vain keino hiljentää kuluttajien kolkuttavat omatunnot? Halvat tuotteet lisäävät kuluttamisen lyhytnäköisyyttä, kun enää huonekalujen ei odoteta kestävän vuosikymmeniä. Samoja tuotteita ei edes haluta pitää niin kauaa. Vaihtuvat mallistot ja trendit määräävät sitä, miltä kodin pitää kulloinkin näyttää.

Valintojen äärellä

Huonekalunäyttelyn jälkeen asiakas joutuu päätöksen eteen. Suoraan edessä avautuvat portaat alakertaan. Niitä laskeutumalla pääsee itse tavarataloon, josta löytyy kaikki, mitä yläkerran näyttelystä ja monin verroin enemmän. Toinen mahdollisuus on poistua liikkeestä. Pois pääsyä joutuu kuitenkin tosissaan etsimään, mutta portaat on sen sijaan asetettu kutsuvasti nenän eteen.

Nerokkaan suunnittelun ansiosta päädyn jatkamaan matkaani alakerran loputtomaan tavarataivaaseen.

Teksti ja kuvat: Outi Kortelainen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa