Entinen voionmaalainen elättää itsensä nykyään valokuvaamalla. Pariin vuoteen Kahilaniemi ei ole tehnyt lainkaan muiden alojen töitä.

Jaakko Kahilaniemen 100 Hectares of Understanding –näyttely valittiin Suomen valokuvataiteen museoon keväällä 2016. Näyttely on kokoelma teoksista, jotka kuvaavat Kahilaniemen ristiriitaista suhdetta hänen isältä perimäänsä 100 hehtaarin metsään.

Kahilaniemi, 27, sai metsän nimiinsä jo lapsena, mutta ei ymmärtänyt – kuten ei vieläkään ymmärrä – mitä hänen tulisi perimällään alueella tehdä. Ajatus siitä, että ihminen voi omistaa osan luontoa, tuntuu Kahilaniemestä absurdilta. – Metsä ja sen hallitsijana oleminen ei tunnu tutulta. Etäinen suhteeni aluetta kohtaan inspiroi minua, ja näyttely kuvaa tutustumista omistamaani alueeseen.

Kahilaniemi ei etsi vastauksia valokuvaamalla metsäänsä, vaan herättää lähinnä kysymyksiä itselleen. Ristiriitaisista tuntemuksista syntyi visuaalinen kokonaisuus, josta osa on konkreettisia metsässä otettuja valokuvia ja osa abstraktimpia ajatuksia metsän ulottumattomuudesta. Tähän Kahilaniemi taiteellaan pyrkiikin.

– En innostu suorista valokuvista, vaan salaperäisemmistä teoksista, joita tutkimalla voi oivaltaa jotain uutta.

optional_6

Esimerkiksi näyttelyyn kuuluva potretti koivusta on pienikokoinen ja yksityiskohtainen teos, jonka Kahilaniemi toteutti kokeilumielessä. Intohimoinen metsänomistaja voisi hyvin asetella muotokuvan yöpöydälleen.

Taiteilijana Kahilaniemi kuvailee itseään leikkisäksi ja lapsenmieliseksi, minkä ansiosta hän ymmärtää maailmaa entistä paremmin ja omalla tavallaan. – Ihmiset luovuttavat liian helposti. Olen itsekin ollut valokuvauksen aloittaessani aivan pihalla, mutta jokainen voi oppia luovaksi.

Tällä hetkellä Kahilaniemi opiskelee Aalto-yliopistossa valokuvausta, ja tavoitteena on tehdä vielä joskus väitöskirja, joka auttaisi jollain tapaa muita luovuutta tavoittelevia. Myös Turun taideakatemiassa on tullut opiskeltua.

Nuori mies on kiitollinen tämänhetkisestä työtilanteestaan. Kaupalliset kuvaukset toimivat leipätyönä, ja valokuvataiteella saa ilmaistua itseään. – Olen etuoikeutettu saadessani elätettyä itseni valokuvaamalla. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, en ole kiinnostunut rahasta, vaan siitä, että saan tehdä jotain kehittävää.

Myös Voionmaan koulutuskeskus on tehnyt osansa Kahilaniemen hyväksi. Vuonna 2009 Kahilaniemi aloitti valokuvauslinjalla, jossa rakkaus kuvaamista kohtaan heräsi.  -Voionmaan opistossa opin erityisesti katsomaan valokuvataiteessa pintaa syvemmälle. Oivalsin sen, että jokaisen ihmisen näkemys – kuten opettajan – on aina jossain määrin suppea, eikä se kuitenkaan tarkoita, että se olisi huonompi kuin esimerkiksi omani.

Suomen taidemarkkinoihin nuori valokuvaaja ei aio tyytyä. Halu ulkomaille on kova ja asenne kohdallaan. – On päätettävä saada jotain aikaan. Voionmaan aikanani päätin hakea Turun taideakatemiaan ja jo ennen pääsykoetta sanoin opettajalleni Hannu Sinisalolle, että olen päässyt Turkuun kouluun.

Myös kirjan kirjoittaminen on suunnitelmissa, eikä Kahilaniemi lokeroi itseään pelkästään valokuvaajaksi. – Jokainen saa olla juuri sitä, mitä haluaa olla.

Teksti Aino Manninen
Kuvat Manuel Iallonardi

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa