Hiuksissani, kulmakarvoissani ja paitani kauluksessa on paakkuuntunutta jauhoa, takkini hihansuut ovat märät ja henkeni haisee halvalta viiniltä. Kaikki salkussani olleet herkut ovat kadonneet: ne on kaikki käytetty perinteiden mukaiseen tuomarien lahjomiseen.

Mitä olen tehnyt? Olen osallistunut Voionmaan opiston perinteiseen rastipeliin, en muuta.

Palataanpa ihan alkuun.

Saavun itse hyvissä ajoin tupakkapaikalle, josta tapahtumien on määrä alkaa. Tallustellessani lahjussalkun kanssa penkin luo ei ketään muita vielä näy, mutta hetken päästä paikalle saapuvat spektaakkelia taltioimaan tulleet valokuvaajat. Alkaa tulla kylmä, joten juuri ennen kisan alkua juoksen täyttä häkää takaisin huoneeseeni hakemaan takkiani. Juokseminen on asia, joka tulee rastikilpailun aikana vielä hyvin tutuksi, mitä en tosin vielä osaa aavistaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

1. Ensimmäinen rasti osoittautuu melko yksinkertaiseksi: meidän on kirjoitettava pari lausetta tarinaan, jota jälkeemme tulevat ryhmät jatkavat. Koska olemme ensimmäinen ryhmä, meillä on täysi vapaus raapustaa mitä ikinä mielimme. Sepustamme paperille nopeasti jutuntyngän tupakkapaikalla olevasta Molli-nimisestä henkilöstä. Rastinvetäjä on tyytyväinen tekeleeseemme ja vihjaisee, että häntä voi myös lahjoa parempien pisteiden toivossa hyvällä vitsillä. Kerromme niitä peräti kaksi ja jatkamme matkaamme kohti kuntosalia.

2. Rastin numero kaksi aiheena on perinteinen amerikkalainen pallopeli, beer pong. Perinteisellä ”tytöt vastaan pojat”-asetelmalla pelaten käymme pelaamaan. Alkuun ei pelissä tunnu tapahtuvan mitään, joten tuomari ehdottaakin mukien siirtämistä lähemmäs toisiaan. Pian alkaakin pingispalloja sataa mukeihin ja itse kukin joutuu juomaan. Osoittaudun hyvin yllättäen hyväksi heittäjäksi ja lopulta poikien puoli vie voiton. Meitä ohjeistetaan suuntaamaan kohti Näsikylä 6:tta. (Mukava peli, pelaisin uudestaan.)

3. Edellisen joukkueen poistuttua saamme nauttia kahden värikkään neidin vieraanvaraisuudesta ja pääsemme kaikkien kauhuksi näkemään millainen seuraava rastikoitos itse asiassa on. On juotava – tuttipullosta. Juotavan nesteen sentään saamme valita itse; päädymme veteen. Syntyy hämminki: kuka tai ketkä juovat? Pienen keskustelun jälkeen pullo lähtee kiertoon ja sen saa ottaa aina se, jolla riittää uskallusta. Ensimmäinen yrityksemme puristaa vettä pullosta suoraan toverimme suuhun epäonnistuu – pulloa on pakko imeä tai voitto jää haaveeksi. Kolmen hengen imuvoimalla saamme pullon lopulta tyhjennettyä. Avatessani lahjussalkkua vilahtaa viinipullokin, mutta alkoholin sijaan ojennan rastin tyttökaksikolle suklaamuffinin. Nämä kehuvat vuolassanaisesti lahjustani ja käskevät meidän suunnata seuraavaksi Näsikeskuksen saunalle.

4. Nuuskintataitojeni avulla olen etukäteen saanut selville yhden rastin sisällön, ja nyt se on käsillä. ”Etsikää yksi Marianne-karamelli jauholla täytetystä vadista”, The Dukes of Hazzard -sarjan Daisy Dukea muistuttava rastinvetäjä ilmoittaa, ja koska edellisellä rastilla seisoin lähes tumput suorina, passittaa muu ryhmä minut hommiin. Alkuun yritän tuloksetta puhaltaa jauhoja pois tieltä. Pian tungen pääni vatiin ja yritän hiuskuontaloani apuna käyttäen harjata jauhon sivuun, mutta huonolla tuloksella. ”Miksi en kuunnellut äitiäni ja kasvattanut moppitukkaa?” mutisen itsekseni turhautuneena. Rastinvetäjä ehdottaa, että aloitamme alusta eri ryhmäläisen keuhkoilla ja uskalluksella. Teemme niin, eikä onneksi kestääkään kauaa kun Marianne-karamelli löytyykin. Pudistellessamme peilin edessä jauhoja tukastamme rastinvetäjä opastaa meitä siirtymään jalkapallokentälle.

5. Tukkihumala on mukavaa katsottavaa, mutta ikävää koettavaa. Kentän laidalta tirskumme alkuun edellisen ryhmän yrityksille juosta suoraan viidentoista salibandymailan ympäri tehdyn kierroksen jälkeen, mutta pian olemme itse samassa tilanteessa. Osa ryhmästä kompuroi pahasti, mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän kunnossa koetuksen jälkeen. Aika lahjoa rastinvetäjää hieman isommalla kädellä; kaivamme esiin Leijonan ja jatkamme matkaamme kohti laituria.

6. Rastinvetäjä, joka näyttää siltä kuin olisi juuri saapunut kemiallisen aseen valvontalaitokselta, ilmoittaa tehtäväksemme pullon täyttämisen järvivedellä koskematta siihen. Saamme käyttää apunamme tyhjiä pulloja tai purkkeja, mutta vain jos juomme ne tyhjiksi pelin alettua. Maksimipistemäärä rastilla on viisi, joista ansaitsemme tyhjällä siideritölkillä ja joukolla ihmiskäsiä neljä. Annamme taas yhden muffinin ja vähän viiniä lahjukseksi – viinipullo kiertää itse asiassa koko ryhmän muiden huomattua sen hyvän maun. Lähdemme rinnettä ylöspäin mölkkyä pelaamaan.

7. Jokaisella heitolla on juotava niin monta hörppäystä kuin tulee pisteitä. Tehtävä tuottaa osalle vaikeuksia, etenkin kun eräillä juomat ovat jo loppuneet. Viinipullo lähtee taas kiertoon. Viisikymmentä pistettä heitettyämme tuomari meinaa hukkua lahjuksiin. ”Melkoinen makuelämys, suklaamuffini ja viiniä päälle?” kysyy eräs ryhmäläisistä tuomarilta. Jatkamme matkaa ison linnun luo.

8. Korppikotka kysyy meiltä joukon kompakysymyksiä. Oli siitä ”Kilon poliisin ja muiden unohdettujen puujalkavitsien” lukemisesta jotakin hyötyä, sillä ryhmämme saa maksimipisteet. Jatkamme kohti asuntola Soihdun edessä olevaa pihakeinua.

9. Koppalakkinen nuori nainen passittaa meidät maton päälle ja selittää, että se on käännettävä toinen puoli ylöspäin niin, että kaikki seisovat sen päällä. Yksi ryhmäläisistämme on onneksi pelannut peliä aiemminkin ja tietää kertoa, että homma helpottuu huomattavasti, jos osa ryhmästä sijoitetaan muiden reppuselkään. Tätä neuvoa noudattaen yksi ryhmämme jäsen kääntää mattoa muiden jaloissa ja muut yrittävät pysyä pystyssä kaveri niskassaan. Temppu onnistuu ja tuomariakin lahjotaan alkoholilla. Lähdemme leikkikentälle kohti viimeistä rastia.

10. Viimeisellä rastilla meitä tervehtii reserviupseerikoulun urheiluhaalareihin pukeutunut miekkonen kiipeilytelineen huipulta. Hän heittää meille kolme pulmapeliä ratkottavaksi. Tehtävä on hankala, sillä tässä vaiheessa koko ryhmä on jo nauttinut huomattavan määrän alkoholia. Rastinvetäjä laskeutuu lopulta korkeuksista ja ratkaisee yhden pulmapelin puolestamme. Hillittömän näpertelyn jälkeen kaikki pulmapelit ovat lopulta käsissämme ratkaistuina.

Rastikisa on ohi… vai onko?

11. Ei! Vielä on jäljellä fyysinen koitos, nimittäin kilpailu siitä, kuka ensimmäisenä toimittaa vetäjälle tämän ilmoittamat esineet. Käpyjä, kondomeja, alushousuja, kaikkea tätä joudumme noutamaan. Parasta Usain Bolt -impressiotani esitellessäni meinaan hukata kännykkäni sen pudotessa taskustani, niin kiihkeä on viimeisen rastin tahti. Lopulta vetäjälle on toimitettu kaikki mitä pyydettiin ja kaikki pääsevät hyvin ansaitulle levolle.

Tai hyvin ansaitulle tuopilliselle pubiin, mistä sitten sattuukaan nauttimaan.

Teksti; Petri Ranta
Kuvat: Saija Franssila, Jenita Lindfors, Ronna Meir ja Markus Huttunen.

Aiheeseen liittyvää

Vastaa