Miltä tuntuu suomenruotsalaiselle opiskella suomenkielisessä koulussa?

Pelottavalta? Haastavalta? Hullulta?

Vastaus on kyllä.

Pelottavaa, koska pelkään aina välillä, että pystynkö ilmaisemaan itseni oikein vai kuulostanko sekavalta.

Haastavaa, koska joudun pitämään mun sisäisen tulkkini koko ajan päällä ja se ei toimi moitteettomasti ja mun valikoiva kuuloni ei auta sitä asiaa yhtään.

Hullua, koska en olisi koskaan voinut edes kuvitella, että olisin uskaltanut lähteen opiskelemaan mihinkään muihin kuin ruotsinkielisiin kouluihin.

Koska suomen kieli on AINA ollut minulle vaikea asia käsittää ja ymmärtää,

olen aina pitänyt itseäni luuserina koska en osannut suomea kunnolla,

että minussa on joku vika koska en ymmärrä sitä.

”Ota riski ja rakastu suomenruotsalaiseen”

 

Ja vaikka minun äitini on kaksikielinen, niin se ei koskaan varsinaisesti puhunut suomea minun ja veljeni kanssa kun oltiin pieniä. Paitsi silloin kun se suuttui, silloin siltä irtosi kovaäänisiä lauseita kuten ”Jumalauta sun kanssas kakara!”.

Isäni on suomenruotsalainen, joka aina korosti, että piti aloittaa ruotsinkielellä esimerkiksi jossain kaupassa, vaikka oltiin molemmat tietoisia siitä, että täällä ei varmaan saada palvelua ruotsiksi.

Aikuisena en enää viitsinyt, rupesin vain suoraan puhumaan kankeata suomea

koska haluisin säästää myyjältä/asiakaspalvelijalta sen vaivan, että se joutuisi sanomaan

”Jaak taalar inte svenska”.

Mutta sitten tapahtui muutos.

Olin vuonna 2008 töissä sellaisella työmaalla missä enemmistö henkilökunnasta puhui suomea,

eli minun oli pakko ruveta oppimaan kieltä kunnolla, että tulisin toimeen kaikkien kanssa.

Ja siitä se sitten lähti.

Enkä ole sen jälkeen katsonut muualle kuin eteenpäin, kohti parempaa kielitaitoa.

Ja nykyisin olen saanut kuulla, että moni ei sitä edes enää huomaa, että yritän piilottaa mun murretta, mikä tuntuu aivan helevetin hyvältä!

En aio tunkea mun suomenruotsalaisuuttani kenenkään kurkkuun tai käyttää sitä millään tekosyynä olla tekemättä asioita. Voin heittää vitsejä purjeveneistä, snapsilauluista ja Helly Hansen-takeista, koska onhan se karikatyyri suomenruotsalaisesta aika huvittava!

Ja sitten se sanonta ”Ota riski ja rakastu suomenruotsalaiseen”.

Minun entinen suomenkielinen heilani tietää tuon sanonnan merkityksen aika hyvin.

Riskin se otti ja lopputulos oli mitä se oli.

Mutta nyt siihen varsinaiseen asiaan.

Suomenkielisessä Voionmaan opistossa saan olla oma itseni, saan olla sinut minun suomenruotsalaisuuteni kanssa, minut hyväksytään ja kohdellaan ihmisenä.

Jos joku asia ihmetyttää, oli sitten kyse jostain sanasta tai kokonaisesta lauseesta,

niin voin kysyä koulutoverilta neuvoja ja apua ilman että tunnen häpeää.

Voisin lopettaa tämän sanomalla:

”It e de så tarkka fast du int kan tala svenska, ja e nuförtiin kohtuullisen kakskielinen ”.

Teksti: Hedda Wikström
Kuva: Saara Kujansuu

Aiheeseen liittyvää

Vastaa