Tuntuu haikealta painaa kotiovi kiinni ja istua ratin taa. Edessä oleva matka tuntuu liian raskaalta. Aurinko paistaa, mutta tuuli on viileä.

Tutut maisemat jäävät nopeasti, kun jätän autoni huoltoaseman pihaan ja hyppään kiskobussiin Retretin pysäkiltä Punkaharjulta.

Läheisellä penkillä isä ottaa pienestä pojastaan kuvia kännykkäkamerallaan. Poika hyppää isänsä syliin ja molemmat hymyilevät iloisesti kuville. Poika ei malta istua pitkään, vaan lähtee tutkimaan, mitä junasta löytyy. Huokaan hiljaa. Kunpa itsekin osaisin katsoa kaikkea uteliain ja viattomin silmin, olla vilpittömästi iloinen pienimmistäkin asioista.

Kiskobussimatka kestää vain puoli tuntia. Parikkalan asemalla vaihdan Helsinkiin menevään Intercityyn, jossa ihmisiä on vain kourallinen.

Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys painaa mieltä. Matkustaminen ja varsinkin kotoa lähteminen ovat tähän asti ottaneet voimille joka kerta.

Intercity kiitää hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta minusta tuntuu, että pysyn paikallani. Ruumis on matkalla Pirkanmaalle. Mieli on jäänyt Punkaharjulle.

Imatran ja Lappeenrannan lähestyessä maisema alkaa muuttua. Pellot, järvet ja metsät korvautuvat yhä aiemmin betoniviidakolla. Aurinko on jäänyt matkan varrelle ja pilvet ovat vallanneet taivaan. Silti juna kiitää yhä etelämmäksi kohti suurempia kaupunkeja.

Toinen vaihto tapahtuu Lahdessa. Asema tuntuu karulta. Tuntuu kuin ihmiset olisivat hävinneet ja jäljellä olisi vain betoni sekä koneet. Niistä vähäisistä ihmisistä, joita olen nähnyt junamatkallani, on suurin osa ollut omien älylaitteidensa kimpussa. Lähes kaikki ovat hiljaa kuin kuolleet.

Lähijuna Riihimäellekin on pimeänä. Vaunut eivät ota ihmisiä vastaan. Jään hetkeksi kummastelemaan tilannetta ennen kuin huomaan junan ensimmäisen vaunun, joka avaa ovensa meille matkaajille.

Ilta alkaa hämärtyä, kun odotan minut Tampereelle vievää Pendolinoa. Ilma on sateen jälkeen raikas. Ulkoilma tekee hyvää ja huomaan väsymyksen väistyvän. Mieli on yhtäkkiä mukana matkassa ja alan taas odottaa Voionmaan opistolle pääsyä.

Hyppään kyytiin ja havahdun junan pysähtyessä Hämeenlinnan rautatieasemalla. Katson junan ikkunasta upeaa näkymää. Jykevä asemarakennus nousee vahvana tummaa iltataivasta vasten. Asfaltti kiiltää sateen jälkeen katulamppujen valossa. Ymmärrän, että betoni voi sittenkin olla kaunista. Junan ikkunaa vasten valuu muutama sadepisara, joissa katulamppujen valot leikittelevät. Pisarat ovat vain muisto, kun saavumme Toijalaan.

Viimein saavun Tampereelle. Vilkuilen kelloa, on vielä ehdittävä linja-autoon. Pidän kävelyvauhtini ripeänä märillä kaduilla. Ulkomaalainen mies pysäyttää minut ja vetää takaisin tähän maailmaan kysyessään tietä rautatieasemalle. Neuvon miehelle tien ja onnistun vielä saavuttamaan linja-auton. Viimeinen etappi on valmis alkamaan.

On lähes pilkkopimeää, kun saavun määränpääni. Hetken kävelymatkan päästä alkaa puiden takaa pilkistää asuntoloiden lämpimät valot. Avaan asuntola Kipinän oven ja lämpö tulvii sisälleni. Kuusi ja puoli tuntia kestänyt matkanteko ja ikävä unohtuu samalla hetkellä. Olen perillä.

 Gallup: Opistomatka 

  1. Millä kulkuvälineellä kuljet ja kuinka usein käyt kotona?
  2. Millainen matka kodin ja opiston välillä on?
  3. Miten Voionmaan opisto eroaa kotipaikastasi?

Photo © Jenita Lindfors (3)Anu Olkkonen, Radio- ja tv-toimittajakoulutus, Helsinki

1. Autolla, lähes joka viikonloppu.

2. Melko suoraa tietä kuljen. Matkalla on pakko pysähtyä ainakin kerran jaloittelemaan. Matka kestää noin kahdesta tunnista kahteen ja puoleen tuntiin riippuen siitä, kuinka herkkä kaasujalkani on.

3. Täällä on lähellä luontoa ja tänne saapuessa itselle tulee rauha. On jännää, kuinka kiva tänne on aina palata.

Photo © Jenita Lindfors (4)Jouka Konttinen, Elokuva- ja tv-koulutus, Jyväskylä

1. Isän kyydillä autolla, joka viikonloppu.

2. Matka Jyväskylästä opistolle kestää noin kaksi tuntia. Pysähdymme aina matkalla Oriveden ABC:llä. Matkalla ei ole muuta erikoista kuin paljon liikennekameroita.

3. Jyväskylä on paljon kaupunkimaisempi ja täällä on paljon enemmän ihmisiä lähellä. Aina, kun astut ovesta ulos, on pihalla ihmisiä.

Photo © Jenita Lindfors (5)Olavi Esala, Elokuvanäyttelijäkoulutus, Lappeenranta

1. Näsikylä on miun hoodi, mutta kun mie meen käymään kotona niin mie kuljen julkisilla kulkuneuvoilla. Kotona käyn mahdollisimman harvoin, koska täällä on niin kivaa.

2. Paljon vaihtoja. Pitkäveteistä, mutta matka sujuu, kun korvissa on hyvät musat.

3. Molemmissa mestoissa on kivaa ja molempiin on kiva aina lähteä ja palata. Vaihtelu virkistää.

Photo © Jenita Lindfors (7)Pinja Pinola, Valokuvauskoulutus, Oulu

1. Oulusta tulen bussilla tai kimppakyydillä. Tähän mennessä olen käynyt vasta kerran kotona ja seuraavan kerran menen vasta syyslomalla eli kotona tulee käytyä kerran tai pari parissa kuukaudessa.

2. Bussit menevät tällä välillä vähän huonosti. Matka kestää bussilla 5-6 tuntia, mutta viimeksi kun tulin bussilla opistolle, minun piti odottaa viisi tuntia Tampereella bussia keskellä yötä, että pääsin opistolle.

3. Paljon. Opistolla on paljon avoimempaa porukkaa kuin Oulussa. Täällä, ainakin opiston miljöössä, on paljon kauniimpaa. Enää en halua lähteä Ouluun asumaan, kun olen päässyt tänne.

Teksti ja kuvat: Oona Tynkkynen
Gallupin kuvat: Jenita Lindfors

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa