Synnyin hyvään maahan sananvapautta ajatellen.

Jotain kertoo myös se, että ihka ensimmäistä eurooppalaista sananvapausasetusta oli rakentamassa jopa kaksi suomalaissyntyistä. Suomi on hyvä maa olla toimittaja.

Journalismin peruskivihän on totuus.

Sikäli ironista, että itse löysin totuuden vasta valhetta kokeiltuani. Silloisen ala-asteen ensimmäiset vuodet menivätkin arestissa istuen.

Valehtelin kavereilleni. Valehtelin läheisilleni. Keksin mitä pöyristyttävimpiä valheita. Puin taitavasti ja vähemmän taitavasti fiktion faktaksi ihmisten silmien edessä.

Kotiintuloaika oli kello 19. Käänsin rannekelloni tuntia taaksepäin ja väitin ystävälleni, ettei kello ole kuin vasta kuusi.  Kotona väitin että rannekelloni näytti täysin tietämättäni, minusta riippumattomista syistä, väärää aikaa.

Ala-asteen päätyttyä valheet loppuivat siihen paikkaan. Sen jälkeen en sanonut sanaakaan valheen nimessä. En yksinkertaisesti kykene muuntelemaan totuutta.

Mitä tekisimmekään toimittajalla, jolle totuus ei ole itsestäänselvyys?

Teksti: Nea Alanen
Kuva: Hedda Wickström

Aiheeseen liittyvää

Vastaa