Voionmaan opiston aktiiviset opiskelijat ovat ottaneet tehtäväkseen taata, että tylsyys ei yllätä edes koulupäivän päätyttyä.

Akseli Innanen, jalkapallokerho

Toimittajalinjalla opiskeleva Akseli Innanen ohjaa Voionmaan opistolla jalkapallokerhoa. Innanen kertoo aina pitäneensä liikunnasta – erityisesti jalkapallosta.

— Pelasin kaksitoista vuotta joukkueessa, joten fudis on ehdottomasti se rakkain laji. Nykyään muun muassa maastopyöräilen ja pelaan tennistä kesäisin. Talvisin hiihdän.

Idea jalkapallokerhon perustamiseen lähti, kun kaksi pelistä innostunutta opiskelijaa kohtasi.

Anu Olkkonen radio- ja tv-toimittajalinjalta vetää kerhoa kanssani. Kun kävi ilmi, että me kumpikin pidämme jalkapallosta, tuntui toiminnan järjestäminen hyvältä ajatukselta. Kartoitimme ihmisten kiinnostusta lajiin ja osallistujia olikin lopulta paljon.

Innanen kertoo jalkapallokerhon kokoontuneen lyhyen historiansa ajan opiston päärakennuksen, Huomisen, edessä maanantaisin ja tiistaisin kello 18:30.

— Huomisesta jatkamme kuntoutuskeskuksen vieressä sijaitsevalle nurmikentälle. Kävelylenkki kentälle toimii myös alkulämmittelynä. Paikan päällä vedämme yleensä tunnin setin juomataukoineen.

Loppukesän väistyessä syksyn tieltä on kerhon tarkoitus jatkaa toimintaansa Mutalan koulun liikuntasalissa.

— Silloin luvassa olisi monipuolisemmin erilaisia lajeja. Olemme suunnitelleet muun muassa koripallon ja salibandyn pelaamista.

Innanen mainitsee useita syitä tulla mukaan jalkapallokerhon toimintaan.

— Liikunta on tietysti aina hyväksi ja pitää ihmisen virkeänä. Meidän kerhossamme ei ole mitään tasovaatimuksia, joten sinne voi tulla, vaikka ei koskaan olisi jalkapalloa pelannutkaan. Yhteishenki on hyvä ja kerho tarjoaa varmasti kaikille uusia hyviä kokemuksia liikunnan saralla, hän linjaa.

Jutta Tilvis, improvisaatiokerho

Näyttelijälinjalla opiskeleva Jutta Tilvis ohjaa improvisaatiokerhoa Voionmaan opistolla. Tilvis on aktiivisesti harrastanut teatteria jo noin viiden vuoden ajan. Lisäksi hän on porilaisen improvisaatioryhmä Kosmisen Karusellin perustajajäsen.

— Haluaisin jäädä historiaan impron sanansaattajana. Ajattelen improa vähän sellaisena elämäntapana. Olen esimerkiksi aika hyvin sisäistänyt sen pyhän säännön, että vastaa aina joo.

Tilvis kertoo, että oppitunneilla tehdyt improvisaatioharjoitukset olivat innoitus kerhon perustamiseen.

— Tuleva multilinjainen improryhmäni saa sitten yhdessä päättää, mitä asioita halutaan treenata. Minun roolini on miettiä sopivia leikkejä ja harjoituksia joka viikoksi.

”Kun on nauranut itsensä tärviölle harjoituksissa, elämä näyttää paljon valoisammalta.” 

Tapaamisten sisältö tulee riippumaan osallistujien aikaisemmasta kokemuksesta, mutta improvisaation perusasiat käydään joka tapauksessa ensin läpi.

— Hyvä kaava kokoontumisille voisi olla puoli tuntia lämmittelyleikkejä ja tunti eri harjoituksia, esimerkiksi ensimmäisellä kerralla nimileikkejä sekä tutustumis- ja luottamusharjoituksia. Loppuun aina fiilisten purku ja joku hyvän mielen leikki.

Improvisaatiokerho kokoontuu opiston päärakennuksen isossa luokassa tiistaisin kello 17. Opiston ruokalan seinäkyselyssä mukaan oli ilmoittautunut jo kolmetoista kiinnostunutta.

— Ekoilla kerroilla saa totta kai tulla myös katsomaan, jos esiintyminen jännittää. Kerhon tarkoitus on tuottaa stressaantuneille opiskelijoille vähän endorfiineja ja antaa mahdollisuus tutustua sekä uusiin ihmisiin että jo tuttuihin uudella tavalla.

Kyky oppia elämään hetkessä on Tilviksen kokemuksen mukaan improvisaation parasta antia. Kun ei suunnittele kaikkea tarkkaan ja valmiiksi, on ihminen paljon rennompi.

— Elämää ei ehkä ota seuraavana päivänä ihan niin vakavasti, jos on edellisenä iltana löytänyt itsensä esittämästä esimerkiksi meritähteä, pesäpalloa tai siittiötä. Kun on nauranut itsensä tärviölle harjoituksissa, elämä näyttää paljon valoisammalta. 

Marianna Mattila, akrobatiakerho

Marianna Mattila tuli Voionmaan opistoon opiskelemaan radio- ja tv-toimittajaksi. Ennen opistoa hän opiskeli fysioterapiaa Jyväskylässä. Innostus akrobatiakerhon perustamiseen lähti omasta urheilutaustasta.

— Harrastin telinevoimistelua noin seitsemän vuotta. Samalla valmensin nuorempia voimistelijoita. Ajatus kerhosta syntyi valokuvaajalinjan Emilia Ala-Monosen kanssa, sillä hänellä on myös vahva temppuilutausta.

Akrobatiakerhon aloitusajankohta on vielä avoin. Vetäjät odottavat yhä lisää osallistujia. – Porukan olisi tarkoitus kokoontua kerran viikossa, Mattila sanoo.

— Kyseessä on matalan kynnyksen harjoittelua. Osallistujat saavat myös itse vaikuttaa toiminnan suunnitteluun. Erilaisten akrobaattisten liikkeiden ohella teemme lisäksi voimaharjoittelua kehonpainolla.

Mattila uskoo, että kerho tarjoaa sekä erilaisen tavan liikkua että uusia kokemuksia. Hän myös toteaa, että kerhosta saattaisi olla käytännön hyötyä erityisesti näyttelijälinjalaisille.

— Akrobatiakerhossa voi parantaa muun muassa omaa liikkuvuuttaan ja kehonhallintaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että on hauskaa, Mattila toteaa.

Onni Vakkuri ja Rami Koski, Paska Leffakerho

Onni Vakkuri ja Rami Koski audiovisuaalisen viestinnän ammattilinjalta vetävät nyt toista vuotta niin kutsuttua Paskaa Leffakerhoa. Vakkuri kertoo opistolla olleen aluksi ”oikea” elokuvakerho, jonka vastalauseeksi toinen syntyi.

— Ensimmäinen leffakerho oli huono. Siellä katsottiin vain Disneytä ja syötiin poppareita. Me tiedettiin, että ei kuitenkaan tehtäisi hyvää kerhoa, joten siitä tuli sitten Paska Leffakerho, Vakkuri kertoo.

Kerho järjestettiin aluksi vitsinä, mutta lopulta siitä tuli jopa neljä kertaa suositumpi kuin alkuperäisestä. Tänä vuonna kerhon toiminta virallistettiin.

— Minä järjestin ihan ensimmäisen illan ja Onni toimi juontajana. Viime vuonna kävijäennätys oli vajaa 40 henkeä, mutta tänä vuonna saimme kasaan 70 osallistujaa jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, Koski muistelee.

Paska Leffakerho kokoontuu joka toinen keskiviikko noin kello 19 ja 20 välisenä aikana.

— Onni tulee kuitenkin aina myöhässä, joten kannattaa lisätä siihen vielä vartti odotteluaikaa, Koski naurahtaa.
Illan avaa aina Vakkurin esipuhe, jonka aikana esitellään katsottava elokuva ja pientä nippelitietoa siitä. Lisäksi selitetään illan juomapelin säännöt, jotka vaihtuvat jokaisella tapaamiskerralla. Miehet vakuuttavat, että opiston pitkäaikaisimmassa elokuvakerhossa on aina todella hauskaa.

— Yhteishenki on todella hyvä. Lisäksi tämä voi olla melko opettavaista elokuva-alan tyypeille, sillä huonoista leffoista näkee, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Ja ei tietenkään pidä unohtaa, että meillä on aina parhaat jatkot, Vakkuri huomauttaa.

Haastattelun ollessa jo lopuillaan Vakkuri ja Koski muistavat vielä yhden erinomaisen syyn osallistua Paskan Leffakerhon illanistujaisiin.

— Me jaetaan myös vuosittainen jaloviinastipendi parhaalle kävijälle!

Teksti: Meri Suominen
Kuvat: Julia Rahikka

Aiheeseen liittyvää

Vastaa